Keskustan valinnat

Suomen Keskustalla on ollut vaikeuksia löytää oikeaa suhtautumistapaa Kansalaispuolueeseen.

Puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi viime keväänä, ettei ketään ryhdytä erottamaan Keskustasta.

Kun Kansalaispuolue oli merkitty puoluerekisteriin, puoluesihteeri kuitenkin tulkitsi minun eronneen Keskustasta. Tämä tulkinta oli tietysti puolueen sääntöjen ja yhdistyslain vastainen.

Keskustelussani puoluesihteeri Jouni Ovaskan kanssa hän sanoi, että puolue luottaa paikallisten toimijoiden harkintaan.

Paikallinen harkinta oli, että kunnallisjärjestön johtokunta ei aikonut ottaa asiaa käsiteltäväkseen. Se tuli kuitenkin esille puoluetoimiston ja piirijärjestön puututtua tilanteeseen. Johtokunta pyysi Keminmaan keskustaseuralta selvitystä. Kirje tarkastettiin puoluetoimistossa ennen sen lähettämistä.

Selvityksen saatuaan johtokunta antoi keskustaseuralle varoituksen, jossa vaadittiin minun erottamistani sen jäsenyydestä 15.3. mennessä. Samalla kunnallisjärjestö päätti kuitenkin siirtää vastuun asiasta puoluehallitukselle ja puoluevaltuustolle.

Surkuhupaisaa on ollut Keskustan suhtautuminen minun ehdokkuuteeni kuntavaaleissa. Tarjouduin olemaan ehdolla Keminmaalla ja tukemaan siten puolueen vaalimenestystä. Kunnallisjärjestö olisi hyväksynyt minut ehdokkaaksi, mutta puolueen johto kielsi tämän.

Kun asetuin sitoutumattomana ehdolle Helsingissä, puolueen pää-äänenkannattaja päätti lopettaa Eurooppa-kolumnieni julkaisemisen, vaikka olen puolueen sääntöjen mukaan Keskustan europarlamenttivaltuuskunnan jäsen.

Suomenmaan päätoimittaja vetosi lukijapalautteeseen, jonka mukaan hajotan kaikin voimin puoluetta.

Näin ei ole. Olen päinvastoin kehottanut kannattajiani pysymään Keskustassa ja vaikuttamaan sen linjaan. Toivon, että puolue palaa juurilleen ja että se menestyy.

Keskustan piirissä pitäisi vihdoinkin käynnistää avoin aatteellinen keskustelu. Olen huomannut, että lähes kaikki keskustalaiset myöntävät minun olevan asioiden suhteen oikeassa, mutta minun sanotaan valinneen väärän menettelytavan. Käytin kärsivällisesti hyväksi kaikkia muita menettelytapoja, mutta ne eivät tuottaneet tulosta.

Kansalaispuolueen toimintaan on tullut vain harvoja Keskustan jäseniä. Olen koonnut hengeltään alkiolaisen Kansalaispuolueen ohjelman tukijoiksi muiden puolueiden kannattajia ja sitoutumattomia suomalaisia. Ei kai tämä Keskustaa vahingoita?

Keskustan johdon valitsema linja saattaa vahingoittaa puoluetta. Se olisi voinut ja voisi edelleen valita toisen tien.

Kansalaispuolue ei toimi paikallisella tasolla eikä osallistu kuntavaaleihin. Olisi viisasta antaa sen jäsenten ja kannattajien olla mukana Keskustan paikallistoiminnassa.

Ja ennen muuta: Keskusta voisi ja sen tulisi luopua yltiöliberalismistaan ja palata alkiolaisille juurilleen.

 

 

 

 

 

Timo Soinin ote kirpoaa

En ole pitänyt keskusteluyhteyttä Timo Soiniin. Olen tavannut hänet vain kerran, vuoden 2015 lopulla Brysselissä.

Puhuimme muun muassa Suomen euroeroa koskevasta kansalaisaloitteesta. Timo lupasi, että Perussuomalaiset antaa edustajilleen vapaat kädet, kun asiaa eduskunnassa käsitellään. Saman lupauksen antoi myöhemmin Sampo Terho. Lupaukset eivät pitäneet. Aloite haudattiin perustuslakivaliokuntaan nimenomaan Perussuomalaisten tahdosta.

Omien kokemusteni nojalla varoitin Timoa luopumasta puolueensa johdosta. Hän on kertonut saamastaan neuvosta myös julkisuudessa. Kun Timo kuitenkin nyt luopuu, ratkaisuun täytyy olla hyvin painavia henkilökohtaisia syitä.

Oman urani pahin virhe oli, että luovuin Keskustan puheenjohtajuudesta vuonna 1990. Uskoin, että puheenjohtajakaudellani muotoutunut poliittinen linja olisi jatkunut. Uskoin, että olisin voinut edelleen kuulua puoluetta johtavaan sisäpiiriin.

Yllättäen syntyi kuitenkin median tukemana liberaalien vakava yritys valita puolueen johtoon Eeva Kuuskoski-Vikatmaa. Esko Aho voitti hänet niukasti toisella kierroksella. Seppo Kääriäinen putosi ensimmäisellä.

Jos Eeva olisi voittanut, Keskusta olisi kokenut samankaltaisen kohtalon kuin Mari Kiviniemen johdolla kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Seuraajakseni valittu Esko Aho liittoutui yllättäen niiden kanssa, jotka olivat minua puheenjohtajakaudellani kampittaneet. Pääministerinä Aho jatkoi Mauno Koiviston johtamaa vahvan markan politiikkaa ja ryhtyi viemään Suomea Euroopan unioniin.

Hyvää ei Timolle lupaa myöskään Matti Vanhasen kokemus. Kun Matti yllättäen ilmoitti vuoden 2009 lopulla luopuvansa Keskustan puheenjohtajuudesta, hän tarjoutui jatkamaan pääministerinä. Tämä ajatus ei saanut tukea. Lahden kokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Mari Kiviniemi, josta tuli saman tien myös pääministeri.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Keskusta koki historiansa pahimman vaalitappion, kovemman kuin vuonna 1970. Luottamus palautettiin seuraavan vuoden presidentinvaaleissa, joissa otimme Timonkin kanssa mittaa toisistamme.

En usko, että Timo Soini pystyy hallitsemaan sitä prosessia, jonka hän on pannut liikkeelle. Hänen otteensa kirpoaa. Eroilmoituksen jälkeen hän on rampa ankka, ”lame duck”.

En usko, että Soini pystyy jatkamaan ulko- ja Eurooppa-ministerinä. Puolueväen tyytymättömyys maahanmuutto- ja Eurooppa politiikkaan kohdistuu nimenomaan häneen. Puolueen sisäisen valtataistelun tuoksinassa hallituspaikatkin saattavat mennä jakoon.

Puheenjohtajan vaali läpivalaisee puolueen. Populistisena liikkeenä se on koonnut yhteen erilaisista syistä tyytymättömiä suomalaisia.

Perussuomalaisten sisällä linjat käyvät pahasti ristiin. Tämä näkyy mm. suhtautumisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Puolueväen runkona ovat Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden vankat puolustajat. Puheenjohtajaehdokkaista Jussi Halla-aho ja Sampo Terho kuitenkin kannattavat Nato-jäsenyyttä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

 

Suomi terveeksi

Kuntavaalien yhteydessä on syntynyt erikoinen tilanne.

Kansalaispuolueen kannattajista koostuvan ”Terve Helsinki” –liikkeen edustajat tulivat sitoutumattomina Kristillisdemokraattien aloitteesta heidän ehdokaslistalleen. Kristillisdemokraattien pyynnöstä kehotimme kannattajiamme harkitsemaan asettautumista sitoutumattomana KD:n listoille myös muualla maassa. Ehdokkaiden asettaminen jäi kussakin kunnassa tietysti Kristillisdemokraattien päätettäväksi.

Helsingissä syntyi ongelmia, kun Kristillisdemokraatit pyysivät jälkikäteen, että ”Terve Helsinki” –liikkeen neljä ehdokasta suostuteltaisiin luopumaan ehdokkuudesta. Yhden osalta kysymys oli viime lokakuussa julkaistusta facebook-päivityksestä, joka oli poistettu sivulta, mutta jonka joku kd-aktivisti oli kuvakaapannut.  Kolmen osalta perusteena oli toiminta ”Suomi ensin” –järjestössä.

Kun kävi ilmi, ettei ehdokaslistaa voi jälkikäteen muuttaa, Kristillisdemokraatit päättivät poistaa kaksi ”Terve Helsinki” –liikkeen edustajaa ehdokasgalleriastaan. Heitä on syytetty antisemitismistä ja rasismista. Kovia syytöksiä.

”Terve Helsinki” –liike ei tietenkään hyväksy juutalaisvastaisuutta eikä minkäänlaista rasismia.

Kristillisdemokraattien ratkaisu osoittaa omalta osaltaan, kuinka epäterveeksi henkinen ilmapiiri on Suomessa muuttunut.

Kysymys on ennen muuta suhtautumisesta maahanmuuttoon. Suomen liberaali linja on synnyttänyt maahanmuuttoa vastustavaa kansalaistoimintaa. Sitä ei haluttaisi hyväksyä.

Varoitin tästä Juha Sipilää syksyllä 2015. Kun runsaasti maahanmuuttajia oli alkanut tulla Ruotsin kautta Suomeen, ehdotin, että Suomi olisi Itävallan ja Saksan tavoin palauttanut rajatarkastukset länsirajalle. Lisäksi esitin, että Suomen tulisi nopeasti muiden Pohjoismaiden tapaan heikentää maahanmuuttajien etuisuuksia.

Lokakuun alussa kirjoitin Sipilälle:

”Miksi rajatarkastuksia ei palauteta? Miksi muita maita parempia etuisuuksia ei heti leikata? Maan kansainvälinen maine ei näistä toimenpiteistä kärsisi. Sen sijaan maineemme kärsii siitä, että ihmiset kokevat tilanteen olevan täysin hallitsematon ja protestoivat.”

Nämä vetoomukset eivät auttaneet. Tilanne rauhoittui vasta sen jälkeen kun Ruotsi ja Tanska palauttivat rajatarkastukset. Norjakin on toiminut samoin. Suomi ei ole palauttanut tarkastuksia vieläkään. Viime vuonnakin Suomeen tuli noin 6000 turvapaikanhakijaa.

Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut kaikkein liberaaleinta. Vain neljään EU-maahan on tullut suhteellisesti laskien enemmän turvapaikanhakijoita. Lisäksi Suomi on ottanut suhteellisesti eniten vastaan muista EU-maista siirrettyjä turvapaikanhakijoita.

”Suomen sisu”, ”Suomi ensin” ja muut liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevat järjestöt on leimattu rasistisiksi. Niiden toiminnassa mukana olevien sananvapaus ja kokoontumisvapaus on asettu kyseenalaiseksi.

Maahanmuuttokriittisten järjestöjen toiminnassa mukana olleet ovat epäilemättä syyllistyneet ylilyönteihin. Tähän on johtanut sekin, ettei omia viestejä ole saatu valtamedian kautta julkisuuteen.

Kansanvallan perusedellytys on vapaa ja totuudenmukainen tiedonvälitys. Maahanmuuttoon liittyen on syntynyt ilmapiiri, jossa sen aiheuttamien ongelmien julkinen käsitteleminen on leimattu poliittisesti epäkorrektiksi.

Demokratian toimivuuden kannalta on tärkeää, että kansalaismielipiteet kanavoituvat poliittisen järjestelmän kautta. Muutoin saattaa syntyä ääri-ilmiöitä ja yhteiskuntarauhakin saattaa järkkyä. Ei ole oikein eikä viisasta, jos ehdokkaaksi vaaleihin voi päästä vain hyväksymällä poliittisen valtavirran mielipiteet.

”Terve Helsinki” –liike pyrkii tervehdyttämään pääkaupungin poliittista elämää. Haluamme, että Helsinki luopuu suunnitelmistaan haalia alueelleen jopa 250 000 uutta asukasta Suomen maakunnista ja ulkomailta. Helsingin tulee keskittyä nykyisten asukkaidensa olojen ja elämän laadun parantamiseen. Pyrimme myös torjumaan keskittymiskehitystä ylläpitävää korruptiota.

”Terve Helsinki” –liikkeen aluepoliitiinen linja tervehdyttää koko Suomen kehitystä.

Tervehdyttämistä tarvitaan myös Helsingin ja koko Suomen henkiseen ilmapiiriin.  Meidän on kyettävä keskustelemaan avoimesti kaikista yhteiskunnallisista ongelmista. Vain siten voimme löytää niihin kestäviä ratkaisuja.

”Terve Helsinki” -liike puuttuu myös korruptioon

Helsingin kuntavaaleissa on mukana Kansalaispuolueen kannattajista koostuva ”Terve Helsinki” -liike. Meidän kahdeksantoista ehdokastamme ovat sitoutumattomina Kristillisdemokraattien listalla.

”Terve Helsinki” -liikkeellä on omat tunnukset ja oma vaalityö. Luottamustehtävät on sovittu jaettaviksi äänimäärien suhteessa. Äänestäjät tietysti ratkaisevat, ketkä tulevat valituiksi valtuuston jäseniksi.

”Terve Helsinki” -liikkeellä on jo oma Harri Lindellin muodostama valtuustoryhmä. Ensi maanantaina me ehdokkaat kokoonnumme kaupungintalolle suunnittelemaan vaalityötämme ja päättämään yhteisestä vaaliohjelmastamme.  

"Terve Helsinki" -liikkeen ehdokkaiden yhteisenä tavoitteena on, että kotikaupunkimme keskittyy alueellaan jo asuvien ihmisten - sekä kantasuomalaisten että maahanmuuttajien - olojen ja elämän laadun kohentamiseen. Varoja ei pidä tuhlata vahingolliseen keskittävään metropolipolitiikkaan, jolla Helsingin seudulle pyritään haalimaan satoja tuhansia uusia asukkaita Suomen maakunnista ja ulkomailta.

Asutuksen keskittäminen Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle kohottaa elinkustannuksia, huonontaa elinympäristöä ja ilman laatua, heikentää turvallisuutta, pahentaa liikenneruuhkia ja lisää meluhaittoja. Investoinnit väestönkasvua lisääviin hankkeisiin johtavat siihen, että alueella jo asuville ihmisille välttämättömien palvelujen kehittämistä laiminlyödään.

Täydentävä ja uudisrakentaminen pitää sovittaa yhteen Helsingin arvokkaiden luonto- ja kulttuuriympäristöjen kanssa. Haluamme mm. säilyttää Malmin lentokentän ilmailukäytössä. Alue voidaan käyttää osittain asuntojen rakentamiseen.

Sen sijaan että Helsingin kaupungin alueelle pyritään saamaan jopa 250 000 uutta asukasta, asuntorakentamista on suunnattava Helsingin seudun muihin kuntiin. Valtion ja kaupunkien miljardi-investointeja Länsimetroon ja Kehärataan perusteltiin nimenomaan sillä, että niiden varteen saadaan rakennetuksi runsaasti asuntoja. Nämä investoinnit on pyrittävä hyödyntämään ja matkustajamääriä lisäämällä niiden liikenne on pyrittävä saamaan kannattavaksi.

”Terve Helsinki” -liike puuttuu myös epäterveisiin kytköksiin yritysten ja kuntapäättäjien välillä.

Oikeusministeriössä on vireillä korruption vastainen strategia. Korruption keskeisiä riskialueita ovat rakennusala, julkiset hankinnat, tarjouskilpailut ja yhdyskuntasuunnittelu.

Keskittävää metropolipolitiikkaa ajavat erityisesti ne rakennusliikkeet ja muut yritykset, jotka hyötyvät väestön keskittymisestä suurkaupunkeihin. ”Terve Helsinki” -liike edellyttää, että kuntavaalien jälkeen selvitetään yritysten taloudelliset kytkökset puolueisiin ja ehdokkaisiin.

 

Paavo Väyrynen

Harri Lindell pormestariksi, äänikuningas valtuuston johtoon

Helsingissä käyttöön otettu pormestarijärjestelmä lisää kuntapolitiikan kansanvaltaisuutta.

Esitin pormestarijärjestelmää Keminmaalle vuoden 2012 kuntavaaleissa. Keminmaan keskustalaiset eivät tätä ajatusta kuitenkaan ymmärtäneet eivätkä hyväksyneet.

Helsingin pormestarinvaalissa on runsaasti ehdokkaita. Minuakin on kannustettu asettumaan ehdolle. Minulle tämä tehtävä ei kuitenkaan sovi.

Kansalaispuolue ei osallistu puolueena kuntavaaleihin. Puolueen kannattajat ovat muodostaneet ”Terve Helsinki” -liikkeen, jonka kautta me asetumme sitoutumattomina ehdolle Kristillisdemokraattien listalle. Meillä on omat tunnukset ja oma erillinen vaalityö.   

Vaikka Kansalaispuolue ei ole omalla listallaan mukana kuntavaaleissa, se voi asettaa pormestariehdokkaan. Tähän tehtävään tarjoamme Kansalaispuolueen jäseneksi eilen liittyneen kaupunginvaltuutettu Harri Lindellin.

Harri Lindell osallistuu valtuustotyön lisäksi rakennuslautakunnan ja kaupungin johtamisjärjestelmän kehittämistä käsittelevän jaoston toimintaan. Aikaisemmin Lindell on toiminut valtuustoryhmän puheenjohtajana. Hän on myös maakuntavaltuuston jäsen.

Harri Lindellillä on pitkä ja monipuolinen poliittinen ura. Hän on lähellä kaikkia helsinkiläisiä ja haluaa toimia heidän parhaakseen.

Kansalaispuolue tahtoo lisätä Helsingin kuntapolitiikan kansanvaltaisuutta myös muilla valinnoilla.

Pormestarinvaalissa järjestelmä perustuu puoluevaltaan, kun valinnat on sidottu puolueiden valtuustoryhmien kokoon.

Valtuuston puheenjohtajiston vaalissa tulisi mielestämme toteuttaa suoraa kansanvaltaa ja valita se suurimpien henkilökohtaisten äänimäärien perusteella.

Kuten olen jo aikaisemmin ilmoittanut, tavoittelen äänikuninkuutta Helsingin kuntavaaleissa. Jos sen saavutan, asetun ehdolle valtuuston puheenjohtajan tehtävään.

 

Paavo Väyrynen