Hajottaako Keskusta itsensä?

Suomen Keskustalla näyttää olevan suuria vaikeuksia päättää, kuinka suhtautua Kansalaispuolueeseen.

Kun Kansalaispuolue oli perustettu, Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä totesi, ettei ketään ryhdytä erottamaan, vaikka säännöt kieltävätkin kuulumisen toiseen puolueeseen. (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001112932.html)

Kun Kansalaispuolue oli 15.12. merkitty puoluerekisteriin, puoluesihteeri Jouni Ovaska sanoi tulkitsevansa tilannetta siten, että olen eronnut Keskustan jäsenyydestä.

Saman tulkinnan teki Keskustan Keminmaan kunnallisjärjestön johtokunta  viime viikon maanantaina pitämässään kokouksessa. Lisäksi johtokunta päätti lähettää asiaan liittyvän kirjeen Keminmaan keskustaseuralle.

Kuten tuoreeltaan totesin, kunnallisjärjestön johtokunnan esittämä tulkinta ei ole puolueen sääntöjen mukainen. Jäsenyys Keskustassa voi lakata vain siten, että jäsen eroaa paikallisyhdistyksestä tai hänet sääntöjen mukaisesti erotetaan.

Kirjeen toimittaminen on viivästynyt sen vuoksi, että puoluetoimisto halusi ottaa kantaa sen sisältöön. Se kelpasi puoluetoimistolle sellaisenaan.

Eilen sain vihdoin kirjeen, jossa Keminmaan keskustaseuralta pyydetään ”selvitystä tilanteesta ja suhtautumisestaan mahdollisiin keskustaseuran toisen puolueen jäsenyyden omaaviin jäseniin ja aikooko yhdistys ryhtyä Suomen Keskusta r.p.:n sääntöjen 4 § perusteella toimenpiteisiin”.

Tapasin puoluesihteeri Jouni Ovaskan viime viikon torstaina. Ystävällisessä hengessä käydyssä keskustelussa Jouni painotti sitä, että puoluetoimistossa luotetaan paikalliseen harkintaan.

Näin asiat ei ole menetelty. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja ilmoitti vielä kokouspäivänä, että minun asemani ei ole johtokunnan kokouksessa lainkaan esillä. Tämä oli paikallista harkintaa. Tilanne muuttui, kun puoluetoimisto ja piirijärjestön johto puuttuivat asiaan. (http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/paatos-vayrysen-kohtalosta-keskustassa-siirtyy/748424/)

Keskustan säännöt ovat tulkinnanvaraiset. Kansalaispuolue ei ole poliittinen puolue sanan tavanomaisessa merkityksessä. Se ei toimi lainkaan kuntapolitiikassa, joten kilpailutilannetta muiden puolueiden kanssa ei paikallistasolla ole. Säännöt on kirjoitettu jäsenten oikeuksien turvaamiseksi. Tästä syystä jäsenen erottamisessa edellytetään huolellista ja monipuolista harkintaa.

On outoa, että puoluetoimisto on ohjannut Peräpohjolan piirijärjestöä ja Keminmaan kunnallisjärjestöä ryhtymään toimenpiteisiin, jotka ilmiselvästi tähtäävät Keminmaan keskustaseuran erottamiseen niiden jäsenyydestä. Ne ovat siis joutumassa ottamaan vastuuta puolueen sääntöjen tulkinnasta. Ne ovat joutumassa turhaan sijaiskärsijöiksi, sillä puolueesta keskustaseuran voisi erottaa vain puoluevaltuusto.

Keskusta näyttää olevan astumassa vaaralliselle tielle. Kansalaispuolueeseen on liittynyt useita Keskustan jäseniä ja luottamushenkilöitä. Jäsenten ja jäsenjärjestöjen erottaminen hajottaisi puoluetta.

Ymmärrän, että Keskustan piirissä koetaan hankalaksi näennäinen ristiriita puolueen sääntöjen kanssa. Tämä voi kuitenkin ajan oloon ratketa myös sitä kautta, että Keskusta palaa aatteellisille juurilleen ja korjaa poliittisen linjansa, jolloin Kansalaispuolueeseen liittyneet saattavat ehkä arvioida tilannetta uudelleen.

Paavo Väyrynen

 

 

Kansalaispuolue rp on ottanut uusia asiantuntijajäseniä.

Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenet:

19.9.2016 Asiantuntijajäseniksi on päätetty ottaa seuraavat henkilöt:

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Akseli Erkkilä, Kittilä
Yrittäjä Seppo Hauta-aho, Janakkala
Konsulttiyrittäjä, metsänhoitaja Martti Issakainen, Helsinki
Maa- ja puutarhatalouden asiantuntija Urho Kittilä, Pälkäne
Kouluttaja Tuula Komsi, Kangasala
Työelämän kehittämisen asiantuntija Tuulia Laitalainen, Kerava
Talousdemokratia ry hallituksen jäsen Jarmo Nevalainen, Turku
Fil.lis. Mauri Nygård, Kokkola
FM, kunnallistutkinto Aarne Raevaara, Tampere
Varastonhoitaja, kaupunginvaltuutettu Jari Roivas, Mikkeli
Emeritusprofessori, dosentti Tapio Varis, Helsinki

 

11.5.2016 Asiantuntijajäseneksi on päätetty ottaa seuraavat henkilöt:

 
Ympäristökonsultti Kari Arvola, Raasepori
Professori Vilho Harle, Kauhava
Valtiotieteiden maisteri, LL.M Sakari Linden, Espoo
Yrittäjä, rakennusinsinööri Urpo Lohi, Jyväskylä
Runoilija Kaija Olin-Arvola, Raasepori
Filosofian tohtori Mikko Punkari, Kirkkonummi
Yrittäjä Veikko Vallin, Tampere
Kauppatieteiden tohtori, julkisen talousjohtamisen hallintotieteiden maisteri Keijo Varis, Vaajakoski

 

24.11.2016 Asiantuntijajäseneksi on päätetty ottaa seuraavat henkilöt:

 

Ekonomi Jukka Davidsson, Pälkäne

KTM Jarmo Ekman, Helsinki

Agrologi Timo Isosaari, Nokia

 

13.1.2017 Asiantuntijajäseneksi on päätetty ottaa seuraavat henkilöt:

 

HSE asiantuntija Janne Ahonen, Parainen

Kansalainen Jorma Grönlund, Ylöjärvi

MMM agronomi VTM Sami Kilpeläinen, Vantaa

Agronomi Erkki Laitinen, Hankasalmi

Maatalousyrittäjä Ville Mäkinen, Loimaa

FM Eero Paavola, Kauhava

Avustaja, bloggaaja Aslak Pieski, Utsjoki

Yrittäjä Mika Raukunen, Masku

Opettaja FM Antti Schroderus, Kajaani

 

Valitut jäsenet edustavat monipuolisesti eri alojen asiantuntemusta. Myöhemmin Kansalaispuolue ottaa lisää asiantuntijajäseniä.

 

Joukkuepeliä

Ensimmäinen kommenttini nykyisen hallituksen muodostamisen jälkeen oli, että Juha Sipilällä oli vääränlainen joukkue ja huonot neuvonantajat. Tämä arvio on osoittautunut oikeaksi.

”Joukkueella” tarkoitin sekä hallituspohjaa että Keskustan ministeriryhmää. En pitänyt hyvänä sitä, että Alexander Stubbin johtama nyky-Kokoomus tuli hallitukseen. Keskustan ministeriryhmään taas tuli vain Kokoomusta lähellä olevia liberaaleja.

Joukkuepeli on tuottanut odotettuja tuloksia.

Valtioneuvoston tasolla Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja on muuttunut. Suhteita Venäjään on laiminlyöty, sotaharjoitusten luonne on muuttunut ja Suomi on innokkaimpien joukossa kehittämässä Euroopan unionin puolustusyhteistyötä. Muutoinkin Suomi on kuulunut federalistisimpien EU-maiden joukkoon.

Maahanmuuttopolitiikassa Suomi on ollut liberaaleimpien maiden joukossa. Suomi ei palauttanut syksyllä 2015 rajatarkastuksia, kuten Saksa ja Itävalta olivat jo tehneet. Vain neljään EU-maahan tuli suhteellisesti enemmän maahanmuuttajia kuin Suomeen. Lisäksi Suomi on ollut EU:n mallioppilas myös turvapaikanhakijoiden sisäisissä siirroissa.

Aluepolitiikassa on jatkettu ja tehostettu keskittävää metropolipolitiikkaa. Muuttoliikettä kasvukeskuksiin ja -alueille tuetaan mittavilla liikenneinvestoinneilla ja ylimitoitetulla asuntorahoituksella. Myös liikenneväylien yhtiöittäminen lisäisi alueellista keskittymistä.

Pahin on vielä edessä: maakunta- ja soteuudistus. Siinäkin näkyy se, että uudistusta on toteuttamassa vääränlainen joukkue.

Kun Keskusta osallistui oppositiosta käsin sote-neuvotteluihin, ehdotin Juha Sipilälle, että hän olisi antanut vastuun niistä Mauri Pekkariselle. Varoitin häntä erityisesti Juha Rehulasta ja Tapani Töllistä, joilla molemmilla oli vähemmän rohkaiseva menneisyys. Rehula ratkaisi eduskunnassa 1990-luvun alussa maakuntaläänien lakkauttamisen. Tölli puolestaan ajoi Kiviniemen hallituksen hallinto- ja kuntaministerinä innokkaasti Paras-hanketta.

Rehula ja Tölli kuitenkin nimettiin neuvottelijoiksi. Juha Rehula nimitettiin sittemmin ministeriksi uudistusta valmistelemaan. Maakuntauudistuksen osalta ohjat ovat olleet Anu Vehviläisen käsissä.

Hedelmistään puu tunnetaan. Tämän osoittaa joukkuepelin lopputulos, hallituksen sote- ja maakuntauudistus. Siinä on pahoja valuvikoja.

Maakuntauudistus pitäisi toteuttaa Ruotsissa hyvin toimineen aluekuntamallin pohjalta, kuten mm. Hannes Manninen ja Kimmo Sasi taannoisessa Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessaan esittivät (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002897116.html). SDP esittää osapuilleen samaa. Maakunnalla olisi ilman muuta verotusoikeus ja sen antama todellinen itsenäisyys.

Presidentti Mauno Koivistolla oli tapana sanoa, ettei pidä yrittää korjata sellaista mikä ei ole rikki. Suomessa on tälläkin hetkellä suhteellisen hyvin toimiva, pääasiassa julkinen, terveydenhuollon järjestelmä. Se on myös hyvin kustannustehokas. Huonosti harkitut uudistukset saattavat heikentää palveluja ja lisätä kustannuksia. 

Terveyspalvelujen järjestämisvastuun tulee olla maakunnilla, jotka vastaisivat erikoissairaanhoidon osalta myös palvelujen tuottamisesta. Tällä tasolla ei ole järkevää toteuttaa esitettyä valinnanvapausmallia. Mikään ei estäisi yksityisiä toimijoita tuottamasta myös erikoistason palveluja omalla rahoituksellaan.

Kunnilla tulisi olla edelleen oikeus perusterveydenhuollon palvelujen tuottamiseen. Valinnanvapauden toteuttamiseksi kuntien tulisi yhtiöittää palvelutuotanto, jolloin perustasolla yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat olisivat samassa asemassa kunnallisten kanssa.     

Sosiaalihuollon osalta järjestämisvastuu tulisi jakaa maakuntien ja kuntien kesken. Maakunnan vastuulla olisi vaativien erityistason palvelujen järjestäminen.  Pääosa palvelujen järjestämisvastuusta olisi säilytettävä kuntatasolla, jolla palvelut tuottaisi kunta itse tai sen omistama yritys tahi yksityinen tai kolmannen sektorin palveluyritys.

Kun Keskustan eduskuntaryhmä valitsi äskettäin uutta elinkeinoministeriä, puheenjohtaja Sipilän esittämää ehdokasta perusteltiin sillä, että johtajan pitää voida valita joukkueensa.

Viime aikoina olen usein kysynyt, onko johtaja valinnut joukkueensa vai onko joukkue valinnut hänet. Valtaa puolueessa käyttää nyt sama joukko joka valitutti aikanaan Mari Kiviniemen puolueen johtoon.    

Mauri Pekkarista ei valittu ministeriksi. Hän ei kuulunut ”joukkueeseen”.

Paavo Väyrynen

Keskustan on palattava juurilleen

Keskustassa pohditaan, kuinka suhtautua Kansalaispuolueeseen.

On esitetty, että minun pitäisi erota Keskustan jäsenyydestä nyt kun Kansalaispuolue on merkitty puoluerekisteriin. Tämä vaatimus perustuu siihen, että Keskustan sääntöjen mukaan sen jäsen ei voi kuulua toiseen puolueeseen.  

En aio erota. Kansalaispuolue ei ole poliittinen puolue sanan tavanomaisessa merkityksessä. Jäsenyys siinä ei edellytä eroamista toisesta puolueesta.

Jotkut ovat ehdottaneet, että minut pitäisi erottaa Keskustan jäsenyydestä. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Keskustassa jäsenet kuuluvat johonkin paikallisyhdistykseen. Omalta osaltani olen Keminmaan keskustaseuran jäsen ja sen puheenjohtaja. Yhdistys on perustettu jo 1990-luvun lopulla Lapin akateemisen keskustaseuran nimisenä.

Keskustassa paikallisyhdistykset kuuluvat jäsenenä kunnallisjärjestöön, piirijärjestöön ja puolueeseen. Jos henkilöjäsenestä haluttaisiin päästä eroon, paikallisyhdistykselle tulisi esittää vaatimus, että se erottaa hänet. Jos yhdistys ei tähän suostuisi, se voitaisiin erottaa. Säännöissä on määräykset siitä, kuinka paikallisyhdistys voitaisiin erottaa kunnallisjärjestön, piirijärjestön ja puolueen jäsenyydestä.

Julkisuudessa on esitetty, että Keskustan Keminmaan kunnallisjärjestön tulisi erottaa keskustaseura puolueesta. Tätä se ei voi tehdä. Päätös puolueesta erottamisesta olisi tehtävä puoluevaltuustossa. Kunnallisjärjestö ja piirijärjestö voivat sulkea osaston ainoastaan oman jäsenyytensä ja toimintansa ulkopuolelle.

Sen sijaan että Keskustassa pohditaan minun erottamistani, puolueessa olisi vihdoinkin herättävä keskustelemaan pääasiasta eli puolueen poliittisesta linjasta.

Perustin Kansalaispuolueen sen vuoksi, että olin perin juurin tyytymätön Keskustan nykyiseen politiikkaan, enkä kyennyt enää vaikuttamaan sen kautta Suomen linjaan.  

Kun perustin Kansalaispuolueen, kehotin kannattajiani pysymään Keskustassa ja vaikuttamaan sen poliittiseen linjaan. Toivoin, että puolue luopuisi yltiöpäisestä liberalismistaan, palaisi perinteisille alkiolaisille juurilleen ja menestyisi.

Toistaiseksi Keskustan kannattajat ovat noudattaneet toivomustani. Kansalaispuolueen nykyisistä kannattajista vain murto-osa on tullut Keskustan piiristä. Useimmat ovat olleet Perussuomalaisten, Itsenäisyyspuolueen tai Vasemmistoliiton kannattajia.

Tulevaisuudessa saattaa olla toisin. Keskusta on reagoinut Kansalaispuolueen haasteeseen päinvastaisella tavalla kuin toivoin ja neuvoin: enemmän liberalismia ja federalismia, ulkopoliittista sekoilua ja entistä tiukempaa keskittämispolitiikkaa.

Pahin näyttää olevan edessä. Liikenneväylät aiotaan yhtiöittää ja terveyspalvelut yksityistää. Maakuntauudistus uhkaa keskittää päätöksentekoa Helsinkiin ja suurimpiin maakuntakeskuksiin. Palvelut eivät parane ja kustannukset nousevat.     

Tällä politiikalla Keskusta karkottaa kannattajiaan Kansalaispuolueen tukijoiksi.

Keskusta ei voi puolustautua erottamalla jäsenyydestään perinteisen alkiolaisen ihmisyysaatteen kannattajia, vaan palaamalla omille aatteellisille juurilleen ja lähentymällä Kansalaispuolueen poliittista linjaa.    

Paavo Väyrynen

Äänekäs hiljaisuus

Kansalaispuoluetta on sen perustamisesta lähtien seurannut harhaanjohtava, vähättelevä ja jopa vihamielinen julkisuus. Nyt puoluetta on kohdannut vaikeneminen.

Kansalaispuolueen Taloustutkimus Oy:ltä tilaama mielipidetutkimus (Linkki tutkimukseen) seuraavan hallituksen pääministeristä tuotti mielenkiintoista uutisoitavaa ja kommentoitavaa. Se jäi kuitenkin lähes kokonaan huomaamatta sekä julkisissa tiedotusvälineissä että sosiaalisessa mediassa. Epämiellyttäville tosiasioille ja tulevaisuuden näkymille ei näköjään haluta antaa huomiota eikä julkisuutta.

Kyselytutkimus osoittaa, että Kansalaispuolueella on hyvät mahdollisuudet nousta suurten puolueiden joukkoon ja hallituspuolueeksi.

Kansalaispuolueen puheenjohtajana sain yhtä suuren kannatuksen seuraavan hallituksen pääministeriksi kuin Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Helsingin ja Uudenmaan alueella suosioni oli suurempi kuin Soinin.

Meidän molempien saavuttamaa seitsemän prosentin kannatusta voidaan vähätellä. On kuitenkin muistettava, että olen lähtenyt kolme kertaa presidentinvaaleihin vain muutaman prosentin kannatusluvuista.

Vuoden 1988 vaaleissa sijoituin kakkoseksi ja palautin samalla Keskustan suurten puolueiden sarjaan siitä laaksonpohjasta, johon puolue oli vuoden 1970 eduskuntavaaleissa vajonnut. Vuoden 1994 vaaleissa olin vähällä selviytyä toiselle kierrokselle ja jopa voittoon, vaikka ääniä oli jakamassa kaksi muuta keskustalaista ehdokasta.

Myös 2012 vaaleihin käytäessä lähtökohdat olivat vaikeat. Edellisen vuoden eduskuntavaaleissa koetun murskatappion jälkeen Keskustan kannatus oli vain runsaat 12 prosenttia. Silloinen puoluejohto vastusti loppuun saakka ehdokkuuttani. Aluksi kannatukseni olikin vain 6 prosentin luokkaa, mutta sain silti nostetuksi Keskustan jälleen suurten puolueiden joukkoon. Voitin selvästi sekä Paavo Lipposen että Timo Soinin, viimeksi mainitun myös Uudellamaalla ja hänen kotikaupungissaan Espoossa.

Lähtökohdat seuraaviin eduskuntavaaleihin ovat erinomaiset, kun saan Kansalaispuolueen puheenjohtajana jo tässä vaiheessa pääministerikyselyssä näin hyvän kannatuksen.

Tiedän, että monet pitävät minua liian vanhana valtioneuvoston jäsenen tehtävään. Tämän ”tuomion” sain ikätovereitteni kanssa jo nykyistä hallitusta muodostettaessa. Kuluvan vaalikauden jälkeen kokemusta saatetaan kuitenkin Suomessakin taas arvostaa.

Minua kieltämättä kiehtoo ajatus palata vielä kerran valtioneuvoston jäseneksi. Mukana on myös annos urheiluhenkeä.

Jos ministeriys vielä avautuisi, tulisin toimineeksi valtioneuvoston jäsenenä kuudella eri vuosikymmenellä. Tämä taitaisi olla maailmanennätys, jota ei helposti rikottaisi. Tulisin myös rikkoneeksi Johannes Virolaisen hallussa olevan Suomen ennätyksen ministeripäivien määrässä.

Tärkeintä on kuitenkin se, että hallitukseen noustessaan Kansalaispuolue korjaa Suomen ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikan linjan. Myös aluepolitiikan suunta muuttuu: keskittävästä metropolipolitiikasta siirrytään koko maan tasapuoliseen kehittämiseen.

Kansalaispuolueen tilaama kysely seuraavan hallituksen pääministeristä on hiljentänyt ne, jotka ovat meitä parjanneet ja pilkanneet. Tämä hiljaisuus on äänekäs osoitus siitä, että tulevaisuutemme on valoisa.

Paavo Väyrynen