Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Eilen illalla katsoimme Vuokon kanssa Kansallisteatterissa Tuomas Kyrön kirjoittaman näytelmän "Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja".

Olemme ahkeria teatterissa kävijöitä. Tämä oli jo neljäs kokemamme teatterielämys viimeisen kuukauden aikana.

Illan mittaan mietin kuluneen päivän kokemuksia. Niissäkin oli aimo annos dramatiikkaa.

Kun saavuin puolen päivän maissa Vuosaaren Mosaiikkitorille, sain puhelinsoiton avustajaltani Brysselistä. Hän kertoi Ilta-Sanomien toimittajan soittaneen ja kertoneen, että joku aikoi Vuosaaren tilaisuudessa "kakuttaa" minut eli heittää kakun kasvoilleni.

Mosaiikkitorilla kävi ilmi, että uhkaaja oli Kristillisdemokraattien sitoutumaton kuntavaaliehdokas Seppo Honkanen. Hän toisti torilla uhkauksensa. Sen kuuli myös KD:n valtuutettu ja pormestariehdokas Mika Ebeling, joka kävi minua siitä varoittamassa.

Sovimme, että muut ehdokkaat estävät Honkasta pääsemästä lähelleni. Tällöin hän uhkasi tulevansa seuraavaan tilaisuuteen aseen kanssa. Muiden ehdokkaiden mitta täyttyi, ja he kutsuivat paikalle poliisin.

Pidätyksen suorittanut poliisimies kysyi, onko minulla vaatimuksia Honkasen suhteen. Kerroin, että sellaisia minulla ei ole.

Olin iloinen, kun Seppo Honkanen ilmoittautui "Terve Helsinki" -liikkeen ehdokkaaksi. Arkkitehtina ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston entisenä työntekijänä hän olisi voinut antaa merkittävän panoksen keskusteluun kaupungin tulevaisuudesta.

Honkanen valitsi kuitenkin aivan toisen tien. Hän otti yhteyden Helsingin Sanomien kaupunkitoimitukseen ja syytti perusteettomasti eräitä muita "Terve Helsinki" -liikkeen ehdokkaita natseiksi. Tällä hän sai lehden palstoilla mahtavan julkisuuden - lähes koko sivun jutun ja kolmen palstan valokuvan (HS 11.3.).

Seppo Honkanen irtisanoutui "Terve Helsinki" -liikkeen ehdokkuudesta. Hänen käyttäytymisensä vuoksi poistimme kernaasti hänet viimeisistä vaalimainoksistamme. Nyt Honkanen on siis vain Kristillisdemokraattien sitoutumaton ehdokas.

Eilisellä tempullaan Seppo Honkanen aikoi jatkaa julkisuuskampanjaansa. Iltapäivälehdet eivät kuitenkaan ilmestyneet paikalle ja Honkanen itse päätyi poliisin huostaan.

Seppo Honkasen nolo pidätys sai julkisuutta vain MV-lehdessä, mutta sieltä se saattaa levitä laajempaan julkisuuteen.

Kyllä minä niin mieleni Sepon puolesta pahoitin.

 

Paavo Väyrynen

 

 

 

Manu ja minä

Valmistelen parhaillaan seuraavaa näytelmää Pohjanrannan kesäteatteria varten.

Viime kesänä esitetty "Urho ja hänen kisällinsä" oli suuri menestys. Saimme katsomon kahdeksan kertaa täpö täyteen. Yli 3000 lippua myytiin. Läheskään kaikki halukkaat eivät päässeet mukaan.

"Urho ja hänen kisällinsä" kertoi Urho Kekkosen viimeisestä vuosikymmenestä. Käsikirjoitin ja ohjasin näytelmän itse. Lisäksi näyttelin pääroolia, Kekkosta. Presidentti esiintyi myös videoinserttien muodossa.

Janne Kaisanlahti näytteli nuorta Paavo Väyrystä, joka tapasi Kekkosen kahden kesken ensimmäisen kerran 27-vuotiaana vuonna 1973 ja joka toimi hänen viimeisenä ulkoministerinään vuosina 1977-1981.

Uusi näytelmäni alkaa siitä, mihin edellinen päättyi. Se kertoo Mauno Koiviston noususta Urho Kekkosen seuraajaksi vuoden 1982 presidentinvaaleissa ja hänen kahdesta kaudestaan.

Koivisto ei ole näytelmän roolihenkilöiden joukossa. Hän esiintyy näytelmässä vain videoinserttien kautta. Ohjaan näytelmän ja esiinnyn pääroolissa, itsenäni.

Uuden näytelmän työnimi on "Manu ja minä". Se kertoo meidän keskinäisestä yhteistyöstämme, joka oli välillä vaikeaa ja toisinaan suoranaista taistelua.

Alku oli hankalaa. Tultuaan valituksi tasavallan presidentiksi Koivisto syrjäytti minut ulkoministerin paikalta. Palasin kuitenkin tähän virkaan vuoden 1983 eduskuntavaalien jälkeen.

Vuoden 1988 presidentinvaalien lähestyessä suhteet Mauno Koiviston ja hänen puolueensa kanssa alkoivat kiristyä.

Vastakkainasettelu huipentui kevään 1987 hallitusratkaisussa. Mauno Koivisto esti eduskunnan ei-sosialistisen enemmistön tahtoman hallitusratkaisun toteutumisen. Harri Holkerin avulla hän runnasi kokoon sinipunahallituksen. Samalla Koivisto varmisti valintansa toiselle presidenttikaudelle.

Tämä ratkaisu jäytää vieläkin monien suomalaisten mieltä. Viimeksi perjantaina tapasin Itäkeskuksessa miehen, joka purki katkeruuttaan siitä, että Koivisto esti kolmekymmentä vuotta sitten minun pääsyni pääministeriksi ja istutti sille paikalle Holkerin.

Tämä hallitusratkaisu liittyi talous- ja Eurooppa-politiikan suuntataisteluun. Koiviston tuella Holkerin hallitus toteutti "vahvan markan" politiikkaa, jolla Suomea valmisteltiin EU- ja euroaikaan.

Vahvan markan talouspolitiikka johti Suomen tähänastisen taloushistorian pahimpaan lamaan, pankkikriisiin, konkursseihin, suurtyöttömyyteen ja julkisten menojen rajuihin leikkauksiin.

Näiden kokemusten perusteella Suomen ei olisi missään tapauksessa pitänyt liittyä  yhtenäisvaluutta euroon. Samat "tunarit", jotka olivat tuhonneet Suomen taloutta ja suomalaista yhteiskuntaa vahvan markan politiikallaan lähtivät kuitenkin viemään Suomea Euroopan unioniin ja euroalueeseen.

Suomen EU-jäsenyyttä ajoivat innokkaimmin ja nimenomaan turvallisuuspoliittisin perustein ne poliitikot ja poliittiset voimat, jotka aikanaan epäilivät tai suorastaan vastustivat Paasikiven ja Kekkosen ulkopoliittista linjaa.  

Mauno Koivistokin perusteli tukeaan Suomen EU-jäsenyydelle nimenomaan turvallisuuspolitiikalla. Jäsenyysneuvotteluihin valmistauduttaessa jouduin Koiviston kanssa napit vastakkain, kun halusin  EU-jäsenyydessäkin säilyttää Suomen puolueettomuusaseman, kun hän taas halusi siitä luopua. Voitin tämän väännön, mutta sittemmin vahvat voimat ovat pyrkineet suistamaan Suomea Paasikiven linjalta.

"Manu ja minä" kertoo Suomen poliittisesta linjataistelusta vuosina 1981-1994. Siinä olimme Mauno Koiviston kanssa eri puolilla ja pääosissa. Kysymys oli sekä talouspolitiikasta että ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikasta.

Näytelmää kirjoittaessani koetan päästä perille siitä, miksi Mauno Koivisto toimi hyvin ristiriitaisesti.

Koivisto ajoi Suomen EU:n jäseneksi, mutta vain muutamaa vuotta myöhemmin kirjassaan "Venäjän idea" hän arvosteli kärkevästi unionia ja Suomen Eurooppa-politiikkaa. Jälkikäteen Koivisto on ollut hyvin huolissaan myös EU-jäsenyyden vaikutuksista Suomen turvallisuuspolitiikkaan.

Vaikka jouduin rajuihin yhteenottoihin Mauno Koiviston kanssa, en ole koskaan kantanut kaunaa häntä kohtaan. Hän on viehättävä ihminen.

Näytelmässäni aion käsitellä Mauno Koivistoa asiallisesti ja kunnioittavasti. Pitäydyn tosiasioihin ja tuon niiden valossa esiin erimielisyytemme sen suhteen, mikä Suomen linjan olisi pitänyt ja pitäisi olla.

Paavo Väyrynen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

"Terve Helsinki" sai taas erityiskohtelun

Helsingin Sanomat julkaisi tänään laajan jutun kuntavaaliehdokkaiden rikostaustoista. Lehden tekemän selvityksen mukaan ainakin 544 ehdokasta oli ollut viime vuosina syytteessä rikoksista. Suhteellisesti eniten heitä oli Perussuomalaisten joukossa. Yleisimpiä olivat olleet syytteet pahoinpitelyistä.

Uutisoinnissa "Terve Helsinki" -liike sai taas erityiskohtelun. HS julkaisi jo eilen verkkouutisen otsikolla "Paavo Väyrysen liikkeen kuntavaaliehdokkaalla raskas rikostausta - tuomittiin tapon yrityksestä ja laittomasta uhkauksesta".

Meillä ei ollut edellytyksiä selvittää ehdokkaaksi ilmoittautuneiden taustoja. Tämän kerroimme myös Kristillisdemokraateille, jonka sitoutumattomiksi ehdokkaiksi meitä oli pyydetty.

Sen jälkeen kun ehdokkaat oli asetettu, Kristillisdemokraatit ilmoittivat, että he eivät hyväksy julisteeseensa neljää ehdokastamme. Syynä oli osallistuminen "Suomi ensin" -liikkeen tilaisuuksiin. Yhden osalta perusteluna oli myös väitetty juutalaisvastaisuus.

Sittemmin ehdokkaitamme on Helsingin Sanomien palstoilla syytetty myös rasisteiksi, natseiksi, fasisteiksi ja väkivaltaisiksi jengiläisiksi. Heitä ei samassa yhteydessä kuultu, eikä yhden ehdokkaan, Karoliina Topeliuksen, vastinetta suostuttu julkaisemaan. Hän on tehnyt Helsingin Sanomia vastaan kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

Kun julkinen myllytys alkoi, Sami Salonen kertoi, että hän on saanut väkivaltarikoksesta tuomion. Hän antoi ymmärtää, että kysymyksessä oli vanha asia. Vasta eilen sain tietää tuomion vakavuudesta ja tuoreudesta.

Salonen katsoi käräjäoikeuden tuomion vääräksi ja valitti siitä hovioikeuteen. Korkein oikeus ei ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Salonen on rangaistuksensa kärsinyt ja rikoksensa siten sovittanut.

Sami Salonen on nykyään menestyvä urheilija, voimanostaja.

"Terve Helsinki" -liikkeen julkisessa sanassa saama erityiskohtelu osoittaa, että keskittävän metropolipolitiikan ajajat pelkäävät meitä ja että meitä pidetään vaarallisena kilpailijana alueen valtapuolueille.

Yhteistyö on joskus vaikeaa

Kansalaispuolue poikkeaa kaikista muista Suomen puolueista muun muassa siinä suhteessa, että me olemme inklusiivinen kansanliike, joka pyrkii rakentamaan yhteistyötä yli puoluerajojen ja sitoutumattomien suomalaisten keskuuteen.

Muut puolueet ovat eksklusiivisia. Ne jakavat ihmisiä meihin ja muihin. Ne suhtautuvat jopa vihamielisesti niihin, jotka eivät kuulu omiin joukkoihin.

Kansalaispuolue ei osallistu puolueena kuntavaaleihin. Olemme kehottaneet jäseniämme ja kannattajiamme olemaan ehdolla muiden puolueiden listalla tai valitsijayhdistysten ehdokkaina. Noin 70 jäsentämme ja kannattajaamme on tätä kehotusta noudattanut.

Omalta osaltani halusin olla Keskustan ehdokkaana Keminmaalla, mutta puolueen johto kielsi tämän. Linja ei ole ollut johdonmukainen, sillä Keskustan ehdokkaana on eri puolilla maata toistakymmentä Kansalaispuolueen jäsentä ja kannattajajäsentä.

Niinpä päätin olla mukana sitoutumattomana ehdokkaana Helsingissä. Aluksi aioimme olla mukana valitsijayhdistysten ja niiden yhteislistan kautta. Niiden muodostaminen osoittautui kuitenkin työlääksi, joten päätimme ottaa vastaan Kristillisdemokraattien tarjouksen ja mennä sitoutumattomina heidän listalleen.

Yhteistyön rakentaminen on ollut peräti hankalaa.

Osa ehdokkaistamme vierasti yhteistyötä Kristillisdemokraattien kanssa. Mukaan oli tulossa useita Itsenäisyyspuolueen jäseniä, mutta he eivät halunneet olla KD:n ehdokaslistalla. IPU:lla on nyt oma lista.    

KD:n puolellakin tuli ongelmia. He ilmoittivat, että neljä ”Terve Helsinki” –liikkeen ehdokasta ei  voi olla mukana yhteismainonnassa. Meidän kanssamme ei keskusteltu. Perusteluja emme ymmärtäneet. Meidän mielestämme oli ikävää, että ehdokkaitamme leimattiin perusteettomasti juutalaisvastaisiksi ja rasisteiksi.

Kun kaikkia ehdokkaitamme ei hyväksytty yhteiseen julisteeseen, neuvottelimme siitä, että olisimme tehneet oman julisteen ja saaneet osan KD:n mainospaikoista käyttöömme. Kun tämä ei käynyt, sovittiin, että saamme käyttöömme osan KD:n julisteesta ja saamme itse suunnitella sen.

Viime viikonloppuna tuli taas ongelmia. KD:n Helsingin piiri päätti meille mitään puhumatta, että on painettava uudet julisteet. Tekosyynä oli julisteiden ryppyisyys. Todellinen syy oli, että piiri halusi vastoin sopimustamme pienentää meidän osiotamme ja suunnitella sen uudelleen. Meidän ehdokkaittemme kuvat piti pienentää saman kokoisiksi kuin KD:n omien.

Tätä vastaan olemme voimakkaasti protestoineet. KD:n yksipuoliset otteet ja tehtyjen sopimusten rikkominen tietysti vaikeuttavat tulevaa yhteistyötä.

Olen hyvin pettynyt senkin vuoksi, että olen nähnyt Kansalaispuolueella ja Krtistillisdemokraateilla olevan hyvät mahdollisuudet laajaan valtakunnalliseen yhteistyöhön. Jo kuntavaaleissa yhteistyötä on hyvin monilla paikkakunnilla.

Toivon, että syntyneet vahingot kyetään korjaamaan.     

 

Vääryyttä on vastustettava, totuutta on puolustettava

Vaikka Kansalaispuolue ei osallistu puolueena kuntavaaleihin, meidän asiantuntija- ja kannattajajäseniämme on runsaasti ehdolla muiden puolueiden ja sitoutumattomien listoilla.

Kaikkiaan ehdokkaita on noin 60. Vain aniharva heistä on valitsijayhdistyksen ehdokkaana. Keskustan ehdokaslistoilla Kansalaispuolueen jäseniä ja kannattajia on runsaat kymmenen. Muut ovat lähes kaikkien muiden puolueiden ehdokkaina.

On ollut ja on näiden ehdokkaiden oma asia, kertovatko he vaalikampanjan aikana olevansa Kansalaispuolueen jäseniä tai tukijoita.

Helsingissä meitä Kansalaispuolueen jäseniä ja kannattajia on sitoutumattomina Kristillisdemokraattien ehdokaslistalla. Olemme muodostaneet ”Terve Helsinki” –liikkeen, jolla on kahdeksantoista ehdokasta.

Omalta osaltani halusin olla Keskustan ehdokkaana Keminmaalla, mutta puolueen johto ei tätä hyväksynyt. Uskon, että kunnallisjärjestö olisi tästä huolimatta asettanut minut ehdolle, mutta en halunnut aiheuttaa sille hankaluuksia. 

Tietääkseni ”Terve Helsinki” –liikkeen ehdokkaista minun lisäkseni vain yksi – Karoliina Topelius – on osallistunut Keskustan toimintaan. Hän on ollut mukana Keskustanuorten asiantuntijatyössä.

Osa ”Terve Helsinki” –liikkeen ehdokkaista on joutunut ikävän parjauskampanjan kohteeksi. Kovimmin on kohdeltu Karoliina Topeliusta.

Karoliina Topelius on lääkäri ja sote-asiantuntija. Hän pyrkii parantamaan erityisesti lasten, nuorten ja vanhusten asemaa.

Sosiaalisessa mediassa Karoliina Topelius on osallistunut keskusteluun kiistanalaisista historian tapahtumista.

Karoliinan tultua ehdokkaaksi kristillisdemokraattien piiristä alettiin julkisuuteen syöttää hänen viime lokakuussa julkaisemaansa facebook-päivitystä. Varsinkin Helsingin Sanomissa sitä on innokkaasti toisteltu ja leimattu Karoliina juutalaisvastaiseksi rasistiksi. (http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005111397.html, http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005111918.htmlhttp://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005123071.html, http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005138464.html)

Karoliinaa ei ole asiassa kuultu, vaikka uutisointi on saattanut hänet hyvin kielteiseen valoon. Helsingin Sanomat ei myöskään suostunut julkaisemaan hänen vastinettaan. Kun lehti jatkoi kielteistä uutisointiaan viime torstaina ja perjantaina, Karoliina teki sitä vastaan kantelun Julkisen sanan neuvostolle. (https://www.facebook.com/tervehelsinki/posts/1480675225276366)

Helsingin Sanomille lähettämässään vastineessaan Karoliina totesi, ettei hän ole juutalaisvastainen eikä suhtaudu kielteisesti Israelin valtioon. Sen sijaan hän kertoo tuoneensa esiin äärijuutalaisuuteen liittyneitä kielteisiä ilmiöitä. Yhtälailla hän sanoo tuomitsevansa fasismiin, ääri-islamilaisuuteen ja muihin ääriliikkeisiin liittyneet väkivallanteot.

Helsingin Sanomien ahkerasti toistamassa päivityksessä Karoliina kirjoitti osan juutalaisista kansanmurhanneen lähes sata miljoonaa valkoista kristittyä pelkästään Venäjällä ja Euroopassa 1900-luvun aikana.

Tämä väite perustunee siihen tosiasiaan, että Neuvostoliiton kommunistijohtajien joukossa oli runsaasti juutalaisia. Kristinusko kiellettiin ja kristittyjä vainottiin.  

Tuossa päivityksessä puhuttiin kansanmurhista, ei murhista. Niiden uhreja yksin entisen Neuvostoliiton alueella oli varmasti kymmeniä  miljoonia. Kansanmurhan kohteeksi joutuivat viime sotien yhteydessä ja niiden jälkeen myös inkerinsuomalaiset.

Karoliina on myöntänyt, että viime lokakuinen facebook-päivitys oli ollut huonosti harkittu. Hän oli korjannut sitä ja lopulta poistanut sen kokonaan. Tätä hän ei ole voinut Helsingin Sanomien lukijoille kertoa.

Kolme muuta ”Terve Helsinki” –liikkeen ehdokasta – Laura Niitamo, Sami Salonen ja Hannu Sileoni – on leimattu Helsingin Sanomissa fasisteiksi, natseiksi ja väkivaltaisiksi jengiläisiksi vain sillä perusteella, että he ovat osallistuneet ”Suomi ensin” –liikkeen tilaisuuksiin.

Rautatientorin tapahtumat herättävät ihmetystä. Torilla on meneillään laittomasti Suomessa olevien mielenosoitus maan laillista oikeusjärjestystä vastaan. Se on saanut laajaa tukea poliitikoilta ja valtamedialta.

Rauhanomainen vastamielenosoitus on taas saatettu julkisuudessa huonoon valoon. Tässä yhteydessä siihen osallistuneen ”Terve Helsinki” –liikkeen ehdokkaan, Laura  Niitamon, on perusteettomasti väitetty olleen osallisena väkivaltaiseen yhteenottoon.

Valtamedian toiminta ihmetyttää. Osa ”Terve Helsinki” –liikkeen  ehdokkaista on saatettu hyvin kielteiseen julkisuuteen, eikä heitä ole journalistin ohjeiden mukaisesti samassa yhteydessä kuultu eikä heidän vastineitaan ole julkaistu. Karoliina Topeliuksen eilinen kantelu Julkisen sanan neuvostolle ei ylittänyt uutiskynnystä yhdessäkään julkisessa tiedostusvälineessä.

Tästä ei pidä lannistua. Vääryyttä vastaan on taisteltava ja totuutta on puolustettava.