MEP Paavo Väyrynen: On muutoksen aika

Kuuntelin aamulla Puheradiosta Martti Ahtisaaren haastattelua vuodelta 1993. Hän oli tullut nimetyksi SDP:n presidenttiehdokkaaksi, mutta oli päättänyt matkustaa Geneveen toimiakseen avustajana Jugoslavian rauhanneuvotteluissa.

Ahtisaaren matka Geneveen tulkittiin yleisesti pakoiluksi. Hänen arveltiin pelkäävän pitkää vaalitaistelua, jossa hän saattaisi kokemattomuuttaan joutua alakynteen. Pelko ei ollut aiheeton. Lyhyessäkin kampanjassa Ahtisaari ehti aika tavalla kompuroida.    

Kun Ahtisaari ei osallistunut muiden tavoin vaalitoimintaan, kirjoitin kesällä 1993 kirjan ”On muutoksen aika 2”, jossa toin esille oman linjani ja vertailin sitä tiedossa olleisiin Ahtisaaren näkemyksiin. Käsittelin siinä sekä lähihistoriaa että Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuutta.

Hyväksyn kernaasti sen, että Sauli Niinistö aloittaa oman kampanjansa vasta joulukuulla. On ymmärrettävää, että hän keskittyy siihen saakka virkavelvollisuuksiensa hoitamiseen. Niinistö sitä paitsi tunnetaan sekä sanojensa että tekojensa kautta.

Oma mahdollinen ehdokkuuteni toteutuu vasta 6.12., jos kannattajani saavat siihen mennessä kerätyksi tarvittavat 20 000 kannattajakorttia. Minunkin osaltani lyhyt kampanja riittäisi.   

On hyvä, että vaaleihin tulee runsaasti ehdokkaita. Tämä aktivoi äänestäjiä ja varmistaa sen, että tulee toinen äänestyskierros.

Julkisuudessa on jo kovasti arveltu, kuka pääsee Niinistön kanssa toiselle kierrokselle ja kuka tulee valituksi. Tässä vaiheessa tämä on ennenaikaista, kuten omasta kokemuksestani tiedän.

Olen ollut kolme kertaa presidenttiehdokkaana. Joka kerta oma kannatukseni on ollut aluksi mitättömän pieni ja puolueenikin suosio alamaissa, mutta hyvällä kampanjalla olen kyennyt nousemaan jokaisessa vaalissa kakkoseksi.

Vuoden 1988 vaaleissa selviydyin toiseksi sekä suorassa kansanvaalissa että valitsijamiesten vaalissa. Mauno Koivisto pettyi, kun häntä ei valittu suoraan. Vaalin lopputulos oli kuitenkin varmistettu jo edellisen vuoden hallitusratkaisun avulla.  Koiviston valinnan turvasivat pääministeri Harri Holkerin valitsijamiehet.

Myös vuosien 1994 ja 2012 presidentinvaaleissa nousin hyvällä vaalityöllä toiseksi. Ennakkoäänissä olin kummassakin vaalissa selvästi kakkosena, mutta molemmilla kerroilla minut pudotettiin jatkosta viime päivien mediapelin avulla.

Jos tulen ehdokkaaksi, uskon pääseväni jälleen kakkoseksi.

Tälläkin kertaa mediapeliä yritetään varmasti pelata. Tätä vastaan äänestäjät voivat suojautua vaikuttamalla ensin ehdokasasetteluun ja antamalla sitten jo vaalien ensimmäisellä kierroksella tukensa sille ehdokkaalle, jota haluavat toisella kierroksella ensi sijassa kannattaa. 

Vaalikeskusteluissa on suuntauduttava Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen. Jos tulen ehdokkaaksi, linjani on sama kuin vuosien 1988, 1994 ja 2012 vaaleissa.  

Olen puolustanut ja puolustan Suomen itsenäisyyttä. En hyväksy Euroopan unionin enkä euroalueen kehittämistä ylikansalliseksi liittovaltioksi.

Olen puolustanut ja puolustan Suomen puolueettomuutta. En kannata Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon, enkä hyväksy EU:n kehittämistä sotilasliitoksi ja Naton eurooppalaiseksi pilariksi.

Olen vaatinut ja vaadin maahanmuuton hallintaa sekä Euroopan tasolla että Suomessa.

Ihmiskuntapolitiikallaan Suomen tulee toimia köyhyyden poistamiseksi ja kestävän kehityksen toteuttamiseksi kaikkialla maailmassa. Suomessa tämä edellyttää luopumista eriarvoisuutta lisäävästä ja maamme ympäristöllistä, taloudellista ja yhteiskunnallista kestävyyttä heikentävästä keskittämispolitiikasta.     

Viime aikoina ihmiset ovat havahtuneet huomaamaan, että hallitsematon globalisaatio ja ylikansallinen yhdentyminen ovat johtaneet sekä tulo- ja varallisuuserojen että alueellisen eriarvoisuuden jyrkkään kasvuun. Tämä on johtanut mullistuksiin useissa vaaleissa ja kansanäänestyksissä.

Uskon, että vallankumouksen henki leviää myös Suomeen ja auttaa meitä aikaansaamaan syvällekäyvän muutoksen ensin tammikuun presidentinvaaleissa ja niiden jälkeen toimitettavissa eduskuntavaaleissa.

Paavo Väyrynen

MEP Paavo Väyrynen: Niinistön tärkeä aloite

Venäjän presidentin Vladimir Putinin Suomen-vierailu sai osakseen outoa julkisuutta. Jotkut nostivat kommenteissaan päällimmäiseksi sen, että Putin ei onnitellut 100-vuotiasta Suomea. Olisikohan hän ajatellut, että viralliset onnittelut esitetään maamme itsenäisyyspäivänä 6.12.?

Presidentti Sauli Niinistön saaman julkisuuden osalta outoa oli mielestäni se, että hänen aloitteensa nokipäästöjen vähentämiseksi ei ole herättänyt sanottavaa huomiota. En tiedä Niinistön aloitteen taustaa enkä tarkoitusta, mutta sillä saattaa olla kauaskantoinen merkitys. 

Ilmastopolitiikkaan liittynyt keskustelu on ollut äärimmäisen yksipuolista sekä meillä että muualla. Huomiota on kiinnitetty miltei yksinomaan hiilidioksidipäästöihin. Yritykset tuoda esiin muita ilmastonmuutoksen aiheuttajia on helposti leimattu ilmastonmuutospolitiikan vastustamiseksi.

Itsekin kuulun niihin, jotka ovat arvostelleet ilmastonmuutoksesta käytävän keskustelun yksipuolisuutta. Hiilidioksidipäästöt epäilemättä nostavat maapallon lämpötilaa ja niitä on pyrittävä tehokkaasti vähentämään. Tämä edistää laajemminkin ympäristöllisesti kestävää kehitystä.

Tästä huolimatta on syytä selvittää myös avaruudesta tulevien tekijöiden vaikutuksia maapallon ilmastoon. Myös hiilidioksidipäästöjen lisääntymisen vaikutuksia ilmastoon ja ympäristöön on tärkeää perusteellisesti tutkia.

Presidentti Niinistön esille nostama nokisaaste vaikuttaa ilmeisesti napa-alueiden jäätiköiden sulamiseen jopa enemmän kuin hiilidioksidin aiheuttama lämpötilan kohoaminen. Toisaalta se myös itsessään nostaa maapallon lämpötilaa.   

Näen Niinistön aloitteen luovan mahdollisuuksia avata Pariisin ilmastosopimuksen ympärille syntyneitä globaaleja solmuja. Yhdysvallat saattaa tarttua aloitteeseen, koska se antaa mahdollisuuden tasapainottaa kansainvälistä ilmastonmuutospolitiikkaa. Hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen on paremmin hyväksyttävää, kun muihinkin maapallon lämpenemisen syihin puututaan. Avaisiko tämä tien jopa Arktisen neuvoston huippukokouksen järjestämiseen?

Annan mielelläni tunnustusta presidentti Niinistölle hänen uudesta avauksestaan senkin vuoksi, että jouduin aikanaan arvostelemaan häntä siitä, että hän ei osallistunut kesäkuussa 2012 järjestettyyn Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin 20-vuotishuippukokoukseen (17.6.2012 Yllättäviä valintoja).

Seuraavana kesänä Sauli Niinistö osallistui kiitettävällä tavalla kestävän kehityksen edistämiseen. Olin häneen tiiviissä yhteydessä, kun valmisteltiin Tukholmassa järjestettyä Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman ja Pohjolan päämiesten tapaamista.

Annoin Niinistölle perusteellista tietoa Suomen aloitteesta vuonna 2009 syntyneestä EU:n ja USA:n välisestä kestävän kehityksen kumppanuudesta. Toimin tuolloin ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä. Hanke lähti liikkeelle vuoden alussa minun aloitteestani kehitysministereiden neuvostosta, ja se vietiin loppuun saman vuoden lopulla Washingtonin huippukokouksessa.

Perustelin Niinistölle sitä, että kestävän kehityksen edistäminen voisi olla kärkihanke myös Yhdysvaltain ja Pohjolan välisessä yhteistyössä. Pohjoismaat ovat kehityspolitiikan kärkimaita ja sen suurimpia rahoittajia. Suomikin oli vielä tuolloin lupaavasti lähestymässä sitoumusten mukaista 0.7 prosentin BKT-osuutta.

Lähetin Niinistölle kestävään kehitykseen liittyvää aineistoa ja keskustelin asiasta hänen kanssaan elokuun lopulla järjestetyllä ulkoasiainministeriön vastaanotolla. Olin yhteydessä myös kehitysministeri Heidi Hautalaan ja ulkoministeriön virkamiesjohtoon.

En tiedä oliko tällä kaikella vaikutusta huippukokouksen kulkuun. Joka tapauksessa yhteisessä julkilausumassa kestävä kehitys oli vahvasti esillä. Keskustelujen kulusta en ole tietoinen.

Arktisen neuvoston puheenjohtajuus antaa Suomelle mahdollisuuden osallistua keskeisellä tavalla ilmastonmuutospolitiikkaan ja laajemminkin kestävän kehityksen edistämiseen. Saavutuksemme EU:n ja USA:n välisen kehityspoliittisen yhteistyön edistämisessä osoittaa, ettei meidän tule väheksyä vaikutusmahdollisuuksiamme myöskään EU:n puitteissa.

Uskottavuutemme ja puhevaltamme olisivat tietysti suuremmat, jos palaisimme kehityspolitiikan rahoittamisessa taas muiden Pohjoismaiden joukkoon.   

Paavo Väyrynen

MEP Paavo Väyrynen: Ranska näyttää suuntaa

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on tarttunut päättäväisesti Välimeren maahanmuuttokriisiin. Ensin kuultiin uutisia siitä, että maa ryhtyy välittäjäksi Libyan sisällissodassa. Pian tämän jälkeen kerrottiin, että Ranska aikoo perustaa sinne ”käsittelykeskuksia”, joissa selvitetään Eurooppaan pyrkivien oikeus turvapaikkaan.

Ranska tekee nyt sen, mihin olisi pitänyt ryhtyä jo yli kaksi vuotta sitten.

Omalta osaltani esitin jo toukokuun lopulla 2015 kirjoittamissani blogikirjoituksissa pakolaisleirien perustamista Pohjois-Afrikkaan (19.5. Välimeren pakolaiskriisiin on saatava kestävä ratkaisu, 26.5. Komissio on harhateillä). Toisen kirjoitukseni pontimena oli Financial Times -lehdessä julkaistu uutinen Italian ja Libyan yrityksistä hillitä muuttoliikettä keskinäisen yhteistyön avulla.

Puhuin asiasta Euroopan parlamentissa. Yhteydenpidolla pääministeri Juha Sipilään ja ulkoministeri Timo Soiniin pyrin turhaan siihen, että Suomi olisi EU:ssa ajanut tätä linjaa. Toivottavasti Ranskan aloitteet johtavat siihen, että muuttoliikettä ryhdytään ottamaan hallintaan myös Euroopan unionin yhteistoimin. 

Suomen oma maahanmuuttopolitiikka on ollut hämmästyttävän löperöä.

Kun Suomeen alkoi vuoden 2015 syksyllä virrata turvapaikanhakijoita Ruotsin kautta, ehdotin, että olisimme palauttaneet osittaiset rajatarkastukset, kuten Itävalta ja Saksa olivat jo tehneet. (20.9. Järjestys on palautettava, 28.9. Suomen on palautettava rajavalvonta Tornionjoelle).

Olin jälleen yhteydessä Sipilään ja Soiniin. Tähänkään ehdotukseen ei tartuttu, vaan perustettiin järjestelykeskus, jonka kautta turvapaikanhakijoita ryhdyttiin ohjaamaan eri puolille maata. Tilanne rauhoittui vasta kun Tanska ja Ruotsi palauttivat rajatarkastukset. Suomi ei niitä palauttanut. Viime vuonnakin maahamme tuli noin 6000 uutta turvapaikanhakijaa, ja sama meno jatkuu.

Vain neljään Euroopan unionin jäsenmaahan on parin viime vuoden aikana tullut suhteellisesti enemmän turvapaikanhakijoita kuin Suomeen. Silti Suomi on ottanut lähes ainoana jäsenmaana vastaan sisäisinä siirtoina EU:ssa päätetyn määrän turvapaikanhakijoita.

Kaiken huippu on, että Suomessa kilpaillaan nyt siitä, kuka haluaa korottaa eniten maamme pakolaiskiintiötä. Kuitenkin vain noin puolet EU-maista ottaa vastaan kiintiöpakolaisia, ja Suomen nykyinen kiintiö on suhteellisesti laskien yksi suurimmista. Alentamalla omaa kiintiötämme voimme painostaa muita maita kantamaan enemmän omaa vastuutaan.

Maahanmuutto on saatava hallintaan. EU:n tulee yhdessä tehdä kaikki mahdollinen pakolaisuutta synnyttävien sotilaallisten kriisien ratkaisemiseksi. On toimittava tehokkaasti köyhyyden lievittämiseksi niillä alueilla, joilta ihmiset lähtevät etsimään itselleen parempia elinoloja. On tuettava olemassa olevia pakolaisleirejä ja on perustettava uusia.

Samaan aikaan on tehostettava toimenpiteitä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden poistamiseksi maasta.

Paavo Väyrynen

        

Kansalaispuolue pienentäisi pakolaiskiintiötä

Kansalaispuolue vaatii Suomen pakolaiskiintiön pienentämistä 500 henkilöön vuodessa. Joulukuussa 2016 rekisteröity puolue korostaa, että Suomen
vuosittain ottaman 750 pakolaisen kiintiö on väkilukuun suhteutettuna yksi suurimmista Euroopassa.

Puoluetta heinäkuusta lähtien johtaneet Sami Kilpeläinen ja Piia Kattelus näkevät, että käytäntö ihmisten siirtämisestä kotiseudultaan Eurooppaan on
niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ympäristönkin kannalta huono.
Kilpeläinen ja Kattelus pitävät Suomen kannalta rohkaisevana esimerkkinä Tanskaa, joka on luopunut kiintiöpakolaisten ottamisesta kokonaan.

Kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläisen mukaan nykyiselle pakolaispolitiikalle löytyy niin suomalaisten kuin tulijoiden itsensäkin
kannalta kestävä vaihtoehto.

– Apu tulisi kohdentaa alueille, jotka ovat mahdollisimman lähellä ihmisten kotiseutuja. Osana tätä vaihtoehtoa UNHCR:n pakolaisleirien
olosuhteita tulee parantaa, valottaa Kilpeläinen.

Kansalaispuolueen varapuheenjohtaja Piia Kattelus pitää pakolaiskiintiön pienentämistä osana koko Suomen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan
suunnanmuutosta. Katteluksen mukaan Suomen hallituksen liberaali linja asettaa vastakkain maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmän kasvavat menot
ja suomalaisten hyvinvoinnin.

– Suomen hallitus on epäonnistunut turvapaikkakriisin hoidossa esimerkiksi olemalla reagoimatta millään tavalla kymmenien tuhansien
turvapaikanhakijoiden saapumiseen Ruotsin puolelta syksyn 2015 aikana, vaikka Euroopan unionin tuomioistuimen tuoreen päätöksen mukaan valtio voi
Dublinin sopimuksen nojalla palauttaa turvapaikanhakijat ensimmäiseen saapumismaahan.

– Hallituksen sinisilmäisyyttä korostaa tosiasia, että Suomi on Maltan ohella ainoana EU-maana hoitanut osansa turvapaikanhakijoiden sisäisistä
siirroista, toteaa Piia Kattelus.


Lisätiedot:
Kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen puh.nro 050 3831755
Kansalaispuolueen varapuheenjohtaja Piia Kattelus puh.nro 040 5868401

Perheiden suosimaa kotihoidontukea ei saa romuttaa

Kansalaispuolue: 

PERHEIDEN SUOSIMAA KOTIHOIDONTUKEA EI SAA ROMUTTAA

 

Kansalaispuolueen mielestä kotihoidontuen kesto on säilytettävä nykyisellään, koska se antaa perheille aidon mahdollisuuden päättää omista lähtökohdista käsin, miten lapsen hoito järjestetään ja kuka lapsen kotona kulloinkin hoitaa. Kotihoidontukea ei ole tälläkään hetkellä korvamerkitty esim. äidille tai isälle, vaan tuki maksetaan sen perusteella, että alle 3-vuotias lapsi hoidetaan kotona kunnallisen/yksityisen päivähoidon sijasta. Lapsen hoitajana voivat toimia myös isovanhemmat. Kotihoito on lisäksi kuntataloudellisesti edullista.

 

Koti- ja kodinomainen hoito ovat alle 3-vuotiaalle lapselle Kansalaispuolueen mielestä parhaita hoitomuotoja, koska ne ovat tuttuja ja turvallisia. Alle 3-vuotiaan lapsen tunne-elämä ei ole vielä täysin kehittynyt, eikä lapsi pysty muodostamaan useita samanaikaisia kiintymyssuhteita, joten koti tarjoaa pienelle lapselle hänen kehitysastettaan tukevan hoitomuodon.

 

Kansalaispuolue ihmettelee varsinkin keskustan ja kokoomuksen tavoitteita romuttaa useimpien pienten lasten suosima hoitomuoto. Nyt päinvastoin pitäisi parantaa kotihoidontuen tasoa osana toimivaa sosiaaliturvan ja työelämän kehittämistä esimerkiksi perustulokokeilusta saatavien kokemusten perusteella. Tutkimusten mukaan perheiden kannalta kannustava ja yhteiskunnallisesti päivähoitoa edullisempi vaihtoehto olisi kotihoidontuen tason asettaminen 500-600 euroon kuukaudessa. 

 

Kansalaispuolue arvostaa kotona tehtävää työtä ja haluaa osoittaa sen konkreettisesti.

 

Lisätietoja antavat:

 

Kansalaispuolueen puheenjohtaja Sami Kilpeläinen puh.nro 050 3831755

Kansalaispuolueen varapuheenjohtaja Piia Kattelus puh.nro 040 5868401