MEP Väyrynen: Suomen itsenäisyys ja puolueettomuus ovat uhattuina

Viime viikolla julkaisemani kirja jäi harmillisesti muun julkisuuden varjoon. Jokaisen Suomen tulevaisuudesta vastuuta kantavan olisi hyvä siihen perehtyä.

Suomen linja 2017 kertoo Sauli Niinistön toiminnasta tasavallan presidenttinä. Sen aineistona on muun muassa henkilökohtaista yhteydenpitoani hänen kanssaan. Kirja osoittaa, että Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlinnan keskellä maamme itsenäisyys ja puolueettomuus ovat vakavasti uhattuina.

Pahinta on, että Sauli Niinistön johdolla Suomea on viety liittoutumispolitiikan tielle.

Muutos alkoi jo Jyrki Kataisen johtaessa valtioneuvoston työtä. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto muun muassa päättivät heinäkuussa 2014 solmia isäntämaasopimuksen Naton kanssa.

Juha Sipilän hallituksen toimikaudella Suomi on pyrkinyt tulkitsemaan Lissabonin sopimusta siten, että se velvoittaisi EU:n jäsenmaita antamaan toisille jäsenmaille myös sotilaallista apua. Tällä perusteella säädettiin äskettäin laki, jonka nojalla suomalaisia sotilaita voidaan lähettää ulkomaille myös taistelutehtäviin.

Viime vuosina osallistumista sotaharjoituksiin on voimakkaasti lisätty, ja niitä on toteutettu myös Suomen maaperällä, merialueilla ja ilmatilassa.

Jos Euroopan unioni muutettaisiin sotilasliitoksi, Suomelle tulisi kovempia sotilaallisia velvoitteita kuin Nato-jäsenyyden perusteella. Sotilasliitoksi muuttuvan EU:n kautta Suomesta tulisi lisäksi osa Naton eurooppalaista pilaria.

Sauli Niinistö on toiminut kuuden vuoden takaisten vaalilupaustensa mukaisesti: EU:n yhteistä puolustusta pyritään kehittämään niin pitkälle kuin suinkin mahdollista ja jos tätä kautta ei päästä riittävän pitkälle, liitytään Natoon. Niinistö on antanut vahvan tuen jopa EU:n yhteisen armeijan muodostamiselle.

Vielä ei ole myöhäistä selkeyttää Suomen linjaa. Meidän on palautettava uskottavuutemme sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.

Sauli Niinistö näyttää edistävän Suomen sotilaallista liittoutumista samaan tapaan kuin hän on ajanut maamme jäsenyyttä euroalueessa - hivuttamalla ja todelliset tarkoitusperät kätkien.

Vuonna 1994 Sauli Niinistön johtama eduskunnan peristuslakivaliokunta totesi mietinnössään, että liittyminen Euroopan unioniin ei merkitse edes sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Kolme vuotta myöhemmin hän Lipposen hallituksen valtiovarainministerinä totesi, että itse asiassa oikeudellinen ratkaisu liittymisestä euroalueeseen tehtiin jo silloin, kun päätettiin liittymisestä Euroopan unioniin.

Päätös liittymisestä euroalueeseen tehtiin perustuslain vastaisesti. Asiasta ei järjestetty kansanäänestystä, eikä eduskunnalle annettu edes lakiehdotusta, vaan ainoastaan tiedonanto.

Ruotsissa ja Tanskassa kansanäänestys järjestettiin, ja molemmissa maissa jäsenyys tuli hylätyksi. Niin olisi käynyt Suomessakin, jos kansa olisi saanut asian ratkaista.

Vielä vuoden 2012 presidentinvaalien yhteydessä Sauli Niinistö voimakkaasti puolusti Suomen jäsenyyttä euroalueessa. Vain vuotta myöhemmin hän sanoi, ettei olisi silloisilla tiedoilla kannattanut euroalueen muodostamista eikä Suomen jäsenyyttä siinä.

On ilmeistä, että Sauli Niinistö puuttui viime kesäkuussa hallituspolitiikkaan ensi sijassa edistääkseen Suomen mukanaoloa, kun euroaluetta ryhdytään viemään yhteisvastuullisen liittovaltion suuntaan. Tukemalla Kokoomuksen pyrkimyksiä syrjäyttää Jussi Halla-ahon johtamat Perussuomalaiset hallituspolitiikasta Niinistö avasi tietä Suomen taloudellisen ja lopulta myös valtiollisen itsenäisyyden kaventamiselle.

Suomen linja 2017 –teoksen sivuilta käy ilmi myös Sauli Niinistön mieskohtainen vastuu siitä, että Suomi ei syksyllä 2015 palauttanut Itävallan ja Saksan tapaan osittaisia rajatarkastuksia. Suomeen ehti tulla yli 30 000 turvapaikan hakijaa, joista useimmilla ei ole ollut oikeutta siihen. Tilanne Suomen länsirajalla rauhoittui vasta, kun Ruotsi, Tanska ja Norja palauttivat tarkastukset.

Vastikään muut Pohjoismaat jatkoivat jälleen tarkastuksiaan. Suomi ei ole palauttanut niitä vieläkään. Viime vuonnakin Suomeen tuli yli 6000 uutta turvapaikanhakijaa. Vielä viime kesänä Sauli Niinistö vastusti ”rajojen sulkemista”.

Teokseni Suomen linja 2017 on saatavana kirjakauppojen välityksellä, Pohjanrannan verkkokaupasta (pohjanranta.com) ja Helsingin kirjamessuilta.

MEP Väyrynen: Presidentin- ja eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen linja

Julkaisen tänään uuden kirjani ”Suomen linja 2017”. Teoksessa kerron historian valossa, millainen Suomen poliittisen linjan tulisi lähi vuosina ja vuosikymmeninä olla. Avainasemassa ovat ensi vuoden presidentinvaalit ja seuraavan vuoden eduskuntavaalit.


Edustuksellinen kansanvalta ei toimi Suomessa. Maassamme toteutetaan politiikkaa, joka on vahingoksi Suomen kansalle ja jota kansan enemmistö ei kannata. Tulevissa valtiollisissa vaaleissa se punnitaan.


X X X


Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Sauli Niinistön presidenttikaudella Suomi on astunut liittoutumispolitiikan tielle.


Muutos alkoi jo Jyrki Kataisen johtaessa valtioneuvoston työtä. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto muun muassa päättivät heinäkuussa 2014 hyväksyä isäntämaasopimuksen Naton kanssa.

Juha Sipilän hallituksen toimikaudella on säädetty laki, jolla suomalaisia sotilaita voidaan lähettää ulkomaille myös taistelutehtäviin. Osallistumista sotaharjoituksiin on voimakkaasti lisätty, ja niitä on toteutettu myös Suomen maaperällä, merialueilla ja ilmatilassa.

Perustuslain mukaan Eurooppa-politiikka kuuluu valtioneuvoston ja eduskunnan tehtäviin. Se on esillä myös presidentinvaaleissa siitä syystä, että Sauli Niinistö on ylittänyt siinä toimivaltansa rajat.

Suomi on ryhtynyt yhdessä Ranskan kanssa johtamaan EU:n yhteisen puolustuksen kehittämistä. Yhteinen puolustus muuttaisi unionin sotilasliitoksi, ja siitä tulisi Naton eurooppalainen pilari. Lopulliseksi tavoitteeksi on unionissa asetettu EU:n yhteinen armeija. Sauli Niinistö on antanut tasavallan presidenttinä sillekin vahvan tuen ja käynyt komission edustajien kanssa neuvotteluja yhteisen puolustuksen kehittämisestä.

Presidentin- ja eduskuntavaalien yhteydessä on selkeytettävä Suomen linjaa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.


X X X


Suomelle jäsenyys euroalueessa on tuottanut suurta taloudellista ja
yhteiskunnallista vahinkoa. Suunnitteilla on jäsenmaiden taloudellisen
yhteisvastuun kasvattaminen ja niiden taloudellisen ja lopulta myös valtiollisen
itsenäisyyden voimakas kaventaminen.

Euroalueen ongelmista ei kuitenkaan haluta Suomessa edes puhua. Eduskunnan
perustuslakivaliokunta hautasi yksimielisesti kansalaisaloitteen, jolla
kansanedustajille pyrittiin tarjoamaan mahdollisuus keskustella Suomen
jäsenyydestä euroalueessa.

Euroalueeseen Suomi vietiin perustuslain vastaisesti ilman kansanäänestystä ja
vain tiedonantomenettelyä käyttäen. Sauli Niinistöllä oli eduskunnan
perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana ja Paavo Lipposen hallituksen
valtiovarainministerinä tästä keskeinen vastuu.

Niinistö itse myönsi jo muutama vuosi sitten julkisuudessa, että silloisilla tiedoilla
hän ei olisi kannattanut euroon siirtymistä ja Suomen jäsenyyttä euroalueessa.
Viime aikoina hän on kuitenkin pyrkinyt estelemään julkista keskustelua
euroalueen ongelmista.

Presidentinvaaleissa ehdokkaiden on kerrottava, kuinka he aikovat puolustaa
Suomen kansallista suvereniteettia euroalueen tulevaisuuteen liittyvissä
ratkaisuissa.


X X X


Maahanmuuttopolitiikassa Suomen ulkopoliittinen johto on toiminut
kelvottomasti. Sekä tasavallan presidentti että vastuuministerit ovat
laiminlyöneet tehtävänsä Eurooppaan ja Suomeen suuntautuneen muuttoliikkeen
hillitsemiseksi.


Heti kriisin alkuvaiheessa keväällä 2015 olisi pitänyt ryhtyä Euroopan unionin
tasolla hillitsemään maahanmuuttoa, kuten omalta osaltani esitin sekä
hallitusneuvotteluja johtaneelle Juha Sipilälle että presidentti Sauli Niinistölle
lähettämissäni viesteissä. Kirjoitin asiasta myös blogeissani. Tähän ehdotukseen ei
tartuttu.


Kun Suomeen suuntautui saman vuoden syksyllä voimakas muuttoliike länsirajan
yli, esitin, että Suomen tulisi palauttaa osittaiset rajatarkastukset, kuten Itävalta ja
Saksa olivat jo tehneet. Olin asiasta sähköpostiyhteydessä Juha Sipilään, Timo
Soiniin ja Sauli Niinistöön. Esitin ajatukseni myös julkisuudessa. Vastauksellaan
Sauli Niinistö osoitti, että rajatarkastusten palauttamisesta oli keskusteltu. Miksi
siihen ei ryhdytty?


Jälkikäteenkin on väitetty, että rajatarkastusten palauttaminen ei ollut
mahdollista. Tottakai oli. Myöhemmin Ruotsi, Tanska ja Norja palauttivat
tarkastukset ja Suomenkin osalta tilanne sen jälkeen rauhoittui. Viime kesänä
Euroopan tuomioistuin antoi Dublin-järjestelmään liittyvän ratkaisun, jonka
mukaan rajalta käännyttäminenkin olisi ollut mahdollista.


Syksyn 2015 laiminlyönnit ovat aiheuttaneet vakavia ongelmia, kun valtaosa
Suomeen tulleista ei ole ollut oikeutettu turvapaikkaan. Kielteisen päätöksen
saaneiden palauttaminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Kuka kantaa tästä
vastuun? Eduskunnassa oppositiokin hiljaisesti hyväksyi hallituksen laiminlyönnit.


Vastikään Ruotsi, Tanska ja Norja jatkoivat osittaisia rajatarkastuksiaan. Suomen
tulee liittyä tähän pohjoismaiseen rintamaan.


X X X


Suomen sisäpolitiikan linja ratkeaa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa, mutta se
nousee esiin myös presidentinvaalien yhteydessä.

Vuonna 2015 Yhdistyneissä Kansakunnissa hyväksytyt kestävän kehityksen
tavoitteet velvoittavat kaikkia jäsenmaita. Myös Suomella on kansainvälinen
velvoite toimia sekä köyhyyden poistamiseksi että ympäristöllisesti,
yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen edistämiseksi kaikkialla
maailmassa.


Suomen on toteutettava kestävän kehityksen tavoitteita osallistumalla sekä
itsenäisenä kansakuntana että Euroopan unionin jäsenenä ihmiskuntapolitiikkaan.
Näihin tavoitteisiin on pyrittävä myös Euroopan unionissa ja jokaisessa sen
jäsenmaassa. Meillä on siis kansainvälinen velvoite poistaa köyhyyttä ja edistää
kestävää kehitystä myös omassa maassamme.

Tasavallan presidenttinä Sauli Niinistö on puuttunut ratkaisevalla tavalla Suomen
sisäpolitiikkaan. Kesäkuussa hän ryhtyi julkisesti tukemaan Kokoomuksen
pyrkimyksiä syrjäyttää johtoaan vaihtanut Perussuomalaiset hallituksesta. Tämän
tueksi hän antoi asemaansa sopimattomia lausuntoja uuteen puoluejohtoon
valituista henkilöistä. Sauli Niinistö on keskeisessä vastuussa sekä
Perussuomalaisten hajoamisesta että Kokoomuksen aseman vahvistumisesta
hallituspolitiikassa.


Kokoomuksen politiikka on ristiriidassa kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.
Nykyisellään se edistää yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja lisää köyhyyttä
suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi puolueen harjoittama keskittämispolitiikka
heikentää Suomen sekä ympäristöllistä, yhteiskunnallista että taloudellista
kestävyyttä.


Suomen sisäpolitiikan suunta ratkeaa vasta eduskuntavaalien kautta, mutta
erityisesti Sauli Niinistön viimeaikainen toiminta nostaa sen myös
presidentinvaalien yhteydessä käytävään keskusteluun.


X X X


Omalta osaltani olen valmis tekemään kaiken mahdollisen sen hyväksi, että
Suomen poliittinen linja saadaan tulevissa valtiollisissa vaaleissa korjatuksi. Tähän
tarvitaan Suomen kansan vahva tuki.


Kannattajani ovat keräämässä kannattajakortteja valitsijayhdistykselle, joka tukee
valintaani tammi-helmikuun presidentinvaaleissa. Keräyksen onnistuminen
vaikuttaa myös seuraavan vuoden eduskuntavaalien asetelmaan.


Jos kannattajani saavat kootuksi tarvittavan määrän kortteja, olen ehdokkaana ja
teen parhaani päästäkseni toiselle kierrokselle ja voittaakseni vaalin.


Jos en tulisi valituksi, jatkaisin työtäni Suomen suunnan muuttamiseksi
eduskuntavaalien kautta. Niihin valmistautumisen aloittaisin palaamalla
eduskuntaan jo seuraavalla kevätistuntokaudella.

MEP Paavo Väyrynen: Vapaavuori johtaa Helsinkiä ja koko Suomea harhaan

Kuluneella viikolla Helsingin tuore pormestari Jan Vapaavuori sai kahdenkymmenen muun kaupungin edustajat kanssaan kokoukseen, jossa vaadittiin muutosta vireillä olevaan maakuntahallintoon.

Kokoontumisella oli kuitenkin laajemmat poliittiset tavoitteet. Vapaavuoren ilmeisenä pyrkimyksenä on kaataa koko maakuntauudistus. Lisäksi hänen tavoitteenaan on tuen saaminen Helsingin seudun kasvua vauhdittavalle metropolipolitiikalle.    

Nyt alkuvaiheessa kysymys oli siitä, että suurimmat kaupungit saisivat oikeuden huolehtia elinkeinopolitiikasta. Monilta on jäänyt huomaamatta, että pääkaupunkiseudulla tämä tavoite on jo toteutumassa. Vapaavuori ryhtyi siis näyttävästi johtamaan liikettä, jolla sama oikeus annettaisiin myös muille suurimmille kaupungeille.    

Jatkoa epäilemättä seuraa. Vapaavuori pyrkii saamaan muut suurimmat kaupungit tukemaan  entistä voimakkaammin Helsingin johtamaa metropolipolitiikkaa. Joskus asialla ovat vain pääkaupunkiseudun tai etelän kasvukolmion kaupungit, toisinaan kuutoset. Nyt metropolipolitiikan tukijoiksi pyritään saamaan muutkin suuret maakuntakeskukset.

Maakuntakeskuksissa pitäisi tarkkaan harkita, kannattaako Vapaavuoren pyrkimyksiä ryhtyä tukemaan.

Asetettujen kasvutavoitteiden mukaan pääkaupunkiseudulle muuttaa muualta maasta parin seuraavan vuosikymmenen aikana runsaat puoli miljoonaa suomalaista ja muutamat sadat tuhannet lisäksi Tampereelle ja Turkuun. Muut kunnat ja kaupungit menettäisivät saman verran väestöään ja elinvoimaansa.

Menettäjien joukossa olisivat myös useimmat niistä kaupungeista, joiden edustajat osallistuivat Vapaavuoren kapinakokoukseen. Ne kärsisivät ympärillään olevan maakunnan näivettymisestä.   

Jan Vapaavuori käytti näyttävää kokousta hyväkseen julistaakseen omaa harhaoppiaan globaalista kehityksestä.

Tosiasiassa tulevaisuudessa kansainvälistä kilpailua ei käydä kaupunkiseutujen välillä, vaan siinä ovat korostetusti mukana kokonaiset kansantaloudet ja yhteiskunnat. Tämä on nyt huomattu useissa johtavissa teollisuusmaissa, etenkin Yhdysvalloissa.

Globalisaatio on siirtänyt valtaosan maailman teollisuustuotannosta ja suuren osan myös palvelutöistä Kiinaan ja muihin halvan työvoiman maihin. Vanhoissa teollisuusmaissa tämä on johtanut suurtyöttömyyteen. 

Globalisaatio on synnyttänyt valtavia tuloeroja. Johtavassa asemassa olevilla ja huippuasiantuntijoilla on omat kansainväliset työmarkkinansa, joilla palkat ja muut etuudet ovat nousseet kohtuuttomalle tasolle. Samaan aikaan teollisuus- ja toimistotyötä tekevät joutuvat suoraan tai välillisesti kilpailemaan halpatyövoiman kanssa. Reaaliansiot ovat jopa alentuneet.

Kilpailu koskee nykyään kokonaisia kansantalouksia ja yhteiskuntia. Siksi vanhoissa teollisuusmaiden julkisessa taloudessa on jouduttu velka- ja säästökierteeseen. Pienituloisille tärkeitä palveluja ja sosiaalietuja on kovalla kädellä karsittu.    

Työpaikkojen ja väestön keskittäminen muutamille kaupunkiseuduille ei paranna Suomen kilpailukykyä. Suomella on suhteellisesti laskien suuremmat uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat kuin millään muulla Euroopan unionin jäsenmaalla. Siksi on välttämätöntä pitää huolta koko maan elinvoimaisuudesta. Jo nykyisellään pääkaupunkiseudun osuus Suomen väkiluvusta on suhteettoman suuri.

Aluepolitiikasta tulee jälleen mehevä teema myös presidentinvaaleihin.

Jo kuusi vuotta sitten haastoin Kokoomuksen ja Sauli Niinistön ajaman keskittämispolitiikan. Nyt tukenani ovat myös vuonna 2015 YK:ssa hyväksytyt kestävän kehityksen tavoitteet.  Niitä on toteutettava myös kehittyneissä maissa. Ihmiskuntapolitiikka nousee vaalikeskustelujen keskiöön.

Aluepolitiikka tulee esille myös sisäpoliittisena kysymyksenä. Vaikka Sauli Niinistö pyrkii presidentinvaaleissa välttelemään puoluepoliittista leimautumista, hän kesäkuun hallituskriisin yhteydessä tuki avoimesti ratkaisua, joka vahvisti hänen oman puolueensa Kokoomuksen poliittista asemaa. Tästäkin Niinistö joutuu presidentinvaaleissa vastuuseen.

Jan Vapaavuoren ja Kokoomuksen ajama metropolipolitiikka vahingoittaa myös helsinkiläisiä. Liian nopea kasvu on aiheuttanut ja aiheuttaa kaupunkilaisille monia ongelmia. Tästä syystä vastustin kaupunginvaltuustossa  nopeaan kasvuun perustuvan kaupunkistrategian hyväksymistä.

MEP Väyrynen: Vastuussa on koko hallitus – myös tasavallan presidentti

Viime päivien kuumentuneessa maahanmuuttokeskustelussa on ollut ikävää vastuun pakoilua.

Perussuomalaiset ovat puolueena täydessä vastuussa Sipilän hallituksen politiikasta sekä Euroopan unionissa että Suomen kansallisessa päätöksenteossa. Puolue ei voi  myöskään vedota tietämättömyyteen.

Lähetin vuonna 2015 Timo Soinille kaikki tärkeimmät maahanmuuttoon liittyneet kannanottoni, ja Jussi Halla-aho on ollut Euroopan parlamentin jäsenenä tapahtumien ytimessä. Koko puolue vastaa Sipilän hallituksen toteuttamasta politiikasta. 

Vastuussa Suomen politiikasta on koko Suomen hallitus – sekä valtioneuvoston jäsenenet että tasavallan presidentti.

Tämän päivän uutisten mukaan YK:n ihmisoikeuskomissaari arvostelee Euroopan unionia siitä, että se kääntää selkänsä julmuuksille, joita siirtolaiset kohtaavat Libyan ylläpitämillä vastaanottoleireillä.

Tässä ei ole mitään uutta. Luin tästä jo keväällä 2015 Finacial Times -lehdestä. Tämä oli kimmokkeena siihen, että ehdotin jo tuolloin hyvin hoidettujen UNHCR:n pakolaisleirien perustamista Pohjois-Afrikan rannikolle. Niillä olisi selvitetty Eurooppaan pyrkivien oikeus turvapaikkaan ja otettu vastaan kiintiöpakolaisina niitä, jotka turvapaikan saavat.

Keväällä kirjoitin kaksi blogia, joissa esitin Välimeren yli suuntautuvan muuttoliikkeen pysäyttämistä (http://www.paavovayrynen.fi/2015/05/19/valimeren-pakolaisongelmaan-on-saatava-kestava-ratkaisu/ ja http://www.paavovayrynen.fi/2015/05/26/komissio-on-harhateilla/).

Samat ajatukset esitin jo aikaisemmin - 14.5. ja 17.5. - hallitusneuvotteluja vetäneelle Juha Sipilälle lähettämissäni sähköpostiviesteissä (Ss. 101-104 teoksessa ”Eihän tässä näin pitänyt käydä”).  

Ensinmainitun viestin lähetin myös tasavallan presidentti Sauli Niinistölle. Tähän hän ei reagoinut.

Syksyllä 17.9. julkaisin blogina ALDE-rymälle laatimani muistion ”Kohti kestävää maahanmuuttopolitiikkaa”. Lähetin tekstin Juha Sipilälle, Timo Soinille ja Sauli Niinistölle. Muutamaa päivää myöhemmin otin blogissani kantaa Suomeen suuntautuneeseen muuttoliikkeeseen (http://www.paavovayrynen.fi/2015/09/20/jarjestys-on-palautettava/). Esitin rajavalvonnan osittaista palauttamista, kuten Itävalta ja Saksa olivat jo tehneet.

Lokakuun 1. päivänä sain Sauli Niinistöltä sähköpostia. Hän oli lukenut muistioni ja myös nähnyt haastatteluni Marja Sannikan Kioski-ohjelmassa (https://areena.yle.fi/1-2773893). Hän pyysi täsmennyksiä ajatuksiini ja kantaani Suomen mahdollisuuksiin saada omat rajat valvontaansa.

Vastauksena lähetin uusimman 28.9. julkaisemanani blogin (www.paavovayrynen.fi/2015/09/28/suomen-on-palautettava-rajavalvonta-tornionjoella/). Vastasin siinä myös Sannikalle, joka haastattelussa oli väittänyt, että rajatarkastuksia ei ollut mahdollista palauttaa eikä Suomeen pyrkiviä käännyttää.

Yhteydenpitoni valtioneuvoston jäseniin ja tasavallan presidenttiin ei tuottanut tulosta.

Päävastuussa oli silloinen sisäministeri Petteri Orpo. Hän väitti viimeksi Paasikivi-seuran kokouksessa viime keskiviikkona, ettei hallituksella ollut keinoja pysäyttää muuttoliikettä Ruotsista Suomeen. Tämä ei ole totta. Suomi olisi voinut palauttaa rajatarkastukset. Tämänhän Ruotsi, Tanska ja Norja hieman myöhemmin tekivät.

Euroopan tuomioistuimen äskettäinen ratkaisu osoittaa, että Ruotsista Suomeen pyrkineiden käännyttämiseenkin olisi ollut lailliset perusteet (https://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/eu%20tuomioistuin%20dublin%20asetus-68180)

Koko Suomen hallituksen on tunnustettava vastuunsa niistä ongelmista, joita hallitsematon muuttoliike on Suomessa aiheuttanut. Parasta vastuun kantamista on toimia tehokkaasti uusien ongelmien välttämiseksi ja aiemmin syntyneiden korjaamiseksi.

Suomenkin tulisi naapurimaiden tapaan palauttaa osittaiset rajatarkastukset. Tämähän ei tarkoittaisi rajojen sulkemista, kuten on väitetty.

Myös toimintaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamiseksi on tehostettava. Tarvittaessa on lainsäädäntöä muutettava.

 

MEP Väyrynen: Varaa ilmainen pääsylippu kärkiotteluun

Puolueiden ehdokasasettelu ensi vuoden presidentinvaaleihin varmistui tänään, kun SDP asetti niihin oman ehdokkaansa.

Kun kaikilla merkittävillä puolueilla on oma ehdokas, vaaleihin saadaan varmuudella toinen kierros. Sen lopputulos riippuu ratkaisevasti siitä, ketkä ovat sillä mukana.

Omalta osaltani on vielä edessä ”esivaali”, kun valitsijayhdistykseni tueksi tarvitaan 20 000 kannattajakorttia.

Kuluneen kesän aikana mieleeni ovat palautuneet hyvin elävinä edelliset presidentinvaalit. Uudessa näytelmässäni ”Manu ja minä 2.0” käsitellään myös sitä, kuinka Mauno Koiviston poliittista perintöä on hänen jälkeensä vaalittu. Esitystä elävöitetään katkelmilla tammikuussa 2012  käydystä Ylen suuresta vaalikeskustelusta.

Keskustelun lopussa ehdokkaat joutuivat vaihtamaan paikkoja. Uusi istumajärjestys perustui ehdokkaiden näkemyksiin Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Pekka Haavisto, Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö istuivat samassa ruodussa.

Tuossa vaiheessa Sauli Niinistö vielä puolusti Suomen jäsenyyttä. Vain vuotta myöhemmin hän sanoi, että silloisilla tiedoilla hän ei olisi sitä aikanaan kannattanut.

Omalta osaltani ilmoitin, että tasavallan presidenttinä en tulisi hyväksymään euroalueen muuttamista ylikansalliseksi liittovaltioksi.

Tämä kysymys on esillä myös seuraavien vaalien keskusteluissa. Ranskan presidentti Emmanuel Macron aikoo ehdottaa heti Saksan parlamenttivaalien jälkeen liittokansleri Angela Merkelille, että niin sanottua viiden presidentin ohjelmaa euroalueen kehittämiseksi ryhdytään ripeästi toteuttamaan.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa Niinistö yllättäen esiintyi hyökkäävästi ja syytti minua siitä, että olin Vanhasen hallituksen turvallisuuspoliittisessa selonteossa hyväksynyt pitkälle meneviä kannanottoja EU:n yhteisen puolustuksen kehittämiseksi.

Jouduin korjaamaan Niinistön väitteen toteamalla, että selonteon kannanotot olivat aivan muuta kuin hänen ajamansa linja, jonka mukaan unioni kehitettäisiin sotilasliitoksi ja Naton eurooppalaiseksi pilariksi.

Omassa puheenvuorossani lausuin iloni siitä, että vaalien toisella kierroksella pääsisimme käymään Niinistön kanssa syvällistä keskustelua ulko ja turvallisuuspolitiikasta.

Emme kuitenkaan päässeet. Minut pelattiin ulos toiselta kierrokselta samantapaisella viime päivien mediapelillä kuin vuoden 1994 vaaleissa. Ennakkoäänissä olin taas ollut kirkas kakkonen.

Tasavallan presidenttinä Sauli Niinistö on toteuttanut omaa linjaansa ja antanut vahvan tuen jopa EU:n yhteisen armeijan perustamiselle.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee olla presidentinvaalien pääkysymys. Mielelläni kävisin ensi helmikuussa Sauli Niinistön kanssa sen ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikkaa käsittelevän keskustelun, johon kuusi vuotta sitten ei ollut mahdollisuutta.

Ilmaisen pääsylipun tähän otteluun voi varata allekirjoittamalla valitsijayhdistykseni kannattajakortin. Sen voi tulostaa sulkeissa olevalta verkkosivulta (https://goo.gl/WhQvLr) ja lähettää allekirjoitettuna sieltä löytyvään osoitteeseen.