Paavo Väyrynen: Kilpeläinen sai jatkoaikaa

Tänään Patentti- ja rekisterihallituksen piti päättää, hyväksyykö se 4.6. tekemäni ilmoituksen Kansalaispuolueen puheenjohtajan vaihtumisesta.

PRH oli ilmoittanut, että muutos tehdään, ellei Kilpeläinen toimita sille viimeistään eilen Helsingin käräjäoikeuden ratkaisua, jolla määrätään yhdistyslain 34. pykälän nojalla täytäntöönpanokieltoon sen kokouksen päätökset, jossa minun johtamani hallitus valittiin. Kilpeläinen kuitenkin haki ja sai jatkoaikaa 29.6. saakka.

Tilanne on nyt sellainen, että Kansalaispuolueella on kaksi keskenään kilpailevaa hallitusta.

Minun johtamani hallitus valittiin 3.3. kokouksessa, jonka päätöksiä ei yhdistyslain 32. pykälän nojalla moitittu, joten ne tulivat lainvoimaisiksi 3.6. Kokouksen päätöksiä voi pyrkiä jälkikäteen mitätöimään yhdistyslain 33. pykälän nojalla ja hakemaan täytäntöönpanokieltoa saman lain 34. pykälän nojalla. Tätä Kilpeläinen nyt yrittää.

Kilpeläisen samana päivänä järjestämää kokousta on moitittu, joten siinä tehdyt päätökset eivät ole lainvoimaisia. Tässä suhteessa käräjäoikeuden eilinen päätös ei muuttanut mitään. Päätökset tulisivat lainvoimaisiksi, jos käräjäoikeus hylkäisi moitekanteeni elokuun istunnossaan ja jos tästä ei valitettaisi. Tietysti valitettaisiin.

Näillä näkymin kiista ratkeaa 29.6. PRH:n käsittelyssä. Jos Kilpeläinen saa käräjäoikeudelta hakemansa täytäntöönpanokiellon ja hänen nimensä säilyy puolueen nimenkirjoittajana, voin Aluehallintovirastolta (AVI) saamani valtuutuksen nojalla järjestää yhdistyksen ylimääräisen kokouksen, jossa hallitus vaihdetaan. Kilpeläistä tukee vain ani harva puolueen jäsen.

AVI:n päätöksestä voi valitettavasti valittaa ja on ilmeistä, että siitäkin valitetaan. Tämä viivästyttäisi pahasti valmistautumista eduskuntavaaleihin.

Jos kiista ei ratkea minun johtamani hallituksen eduksi PRH:n antaman uuden aikataulun puitteissa tämän kuun lopussa, joudun harkitsemaan eri vaihtoehtoja sen turvaamiseksi, että voin johtaa kannattajani voitokkaaseen vaalitaisteluun ensi kevään eduskuntavaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa.

 

Paavo Väyrynen: TIEDOTE 19.6.2018

Julkisuudessa on esitetty virheellisiä tulkintoja Helsingin käräjäoikeuden eilen tekemästä päätöksestä.

Käräjäoikeus ei kumonnut tai hylännyt niitä kanteita, joilla olen moittinut Sami Kilpeläisen johdolla tehtyjä kolmen hallituksen kokouksen ja yhden yleisen kokouksen päätöksiä. Kanteet käsitellään 14. ja 15. elokuuta pidettävässä käräjäoikeuden istunnossa. Eilinen päätös merkitsi vain sitä, että käräjäoikeuden aikaisemmin tekemä päätös täytäntöönpanon keskeyttämisestä osittain purettiin.

Olen tehnyt yhdistysrekisteriin ilmoituksen, että Kansalaispuolueen nimenkirjoittaja on vaihtunut. Tämä perustui siihen, että 3.6. tuli lainvoimaiseksi se päätös, jolla minun johtamani hallitus valittiin. PRH on ilmoittanut, että rekisterimerkintä hyväksytään, ellei sille viimeistään tänään toimiteta ”käräjäoikeuden päätöstä täytäntöönpanokiellosta (yhdistyslaki 34§)”. Ainakaan tähän mennessä sitä ei ole toimitettu.

Eduskuntaryhmistä annetun lain nojalla eilen rekisteröitiin Kansalaispuolueen eduskuntaryhmä. Tämän edellytyksenä oli, että olen Kansalaispuolueen jäsen.

 

Paavo Väyrynen: Kansalaispuolue tukee Sauli Niinistön Nato-kantaa

Viikonlopun puoluekokoukset osoittivat, että Keskusta ja Kokoomus ovat sitoutuneet jatkamaan myös eduskuntavaalien jälkeen keskinäistä hallitusyhteistyötään ja tällä vaalikaudella toteutettua sisä- ja ulkopolitiikan oikeistosuuntausta.

Kansalaispuolue pyrkii puolestaan eduskuntavaalien kautta muuttamaan Suomen suuntaa sekä sisäpolitiikassa että ulko-, turvallisuus- ja Eurooppa-politiikassa.

Aluepolitiikassa on luovuttava nykyisestä keskittävästä metropolipolitiikasta ja ryhdyttävä tukemaan maaseudun ja maakuntien elinvoimaa. Köyhyyttä on ryhdyttävä päättäväisesti poistamaan.

Eurooppa-politiikassa on ryhdyttävä vaalimaan Suomen itsenäisyyttä. On tuettava ehdotuksia maahanmuuton saamiseksi hallintaan.

On selkiinnytettävä Suomen asemaa sotilaallisesti liittoutumattomana maana, joka pyrkii pysyttäytymään kaikkien sotien ja selkkausten ulkopuolella ja joka toteuttaa aktiivista vakauspolitiikkaa lähialueillaan ja koko Euroopassa.

Kirjoitin toukokuun alussa blogin, jonka otsikossa kysyin, ”Kuka johtaa Suomen turvallisuuspolitiikkaa?”. (Kuka Suomen turvallisuuspolitiikkaa johtaa? Blogi 9.5.2018 )

”Suomessa Kokoomus ja RKP ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Siniset ovat jakautuneet, mutta turvallisuuspolitiikka on annettu puolustusministeri Niinistön käsiin. Ohjelmiensa ja puoluekokouspäätöstensä perusteella Keskustan pitäisi vastustaa Suomen liittoutumista, mutta käytännön tasolla tämä ei näy. Puolueen puheenjohtajalla on pääministerinä ollut jopa johtava rooli Euroopan unionin yhteisen puolustuksen kehittämisessä.

Sauli Niinistö sanoi presidentinvaalien yhteydessä pitävänsä nykyisissä oloissa liittoutumattomuutta parhaana ratkaisuna Suomelle. Toisaalta hän totesi, että Suomen tulisi harkita liittoutumista, jos Venäjä alkaisi pitää EU:ia ja Suomea itselleen samanlaisena turvallisuusuhkana kuin Natoa. Tällöin olisimme menettäneet liittoutumattomuuden edut, hän sanoi.

Tähän toisen Niinistön toiminta on käytännössä johtamassa – vastoin Suomen kansan laajan enemmistön tahtoa.

Onkohan tilanne Suomen hallituksessa samankaltainen kuin Ruotsin? Pääministeri on jättänyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan muiden ministereiden käsiin. Tasavallan presidentin rooli on jäänyt epäselväksi.”

Kokoomuksen puoluekokouksen Nato-kannanotot selkeyttivät asetelmia. Sauli Niinistö teki selväksi sen, että hän ei kannata eikä aja Suomen Nato-jäsenyyttä. Kansalaispuolue tukee tasavallan presidentin Nato-kantaa.

Perustuslain mukaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Nykyisessä hallituksessa valtioneuvoston puolelta on tullut paineita sotilaallisen liittoutumisen suuntaan. Kansalaispuolueen keskeinen tavoite on, että eduskuntavaalien kautta saadaan aikaan hallitus, joka vahvistaa ja selventää Suomen asemaa sotilaallisesti liittoutumattomana maana.

 

Paavo Väyrynen: Ratkaisut lähestyvät

Kansalaispuolueen toiminnan halvaannuttaneita kiistoja käsitellään lähi viikkoina.

Sen jälkeen kun Oulussa 3.3. klo 11.30 pidetyn Kansalaispuolueen yleisen kokouksen päätökset olivat viime viikonloppuna saaneet lainvoiman ( Tiedote 4.6.18  ), tein maanantaina 4.6. Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) ylläpitämään yhdistysrekisteriin ilmoituksen puolueen uudesta puheenjohtajasta.

Sami Kilpeläinen oli jo ennakkoon ilmoittanut vastustavansa muutosta. PRH on vastannut  Kilpeläiselle, että rekisteröinnin voi estää toimittamalla virastoon Helsingin käräjäoikeuden päätöksen yhdistyslain 34. pykälän mukaisesta täytäntöönpanokiellosta. Aikaa sen hankkimiseen on viime tiistaista alkaen kaksi viikkoa. Ellei tällaista päätöstä tule, ilmoittamani muutos rekisteriin tehdään.

Kun yhdistyslain 32. pykälän mukainen määräaika yleisen kokouksen tekemistä päätöksistä on kulunut umpeen, Kilpeläisen tulisi ymmärtääkseni nostaa puoluetta vastaan Helsingin käräjäoikeudessa kanne yhdistyslain 33. pykälän nojalla. Siihen tulisi liittää vaatimus toimeenpanokiellon määräämisestä.

Ensi perjantaina 15.6. Helsingin käräjäoikeudessa käsitellään kahta kannetta, joilla olen moittinut Kilpeläisen johtaman puoluehallituksen ja sen koolle kutsuman yleisen kokouksen päätöksiä.

Tilanne on erikoinen sen vuoksi, että oikeudessa puoluetta edustaisivat Sami Kilpeläinen, Piia Kattelus ja Tuula Komsi, joilla ei ymmärtääkseni ole puhevaltaa puolueen puolesta sen jälkeen kun minun johtamani hallituksen valinnasta tehty päätös on saanut lainvoiman.

Vaikka käräjäoikeus hylkäisi moitekanteeni, Kilpeläisen johtaman hallituksen valinta ei tulisi lainvoimaiseksi, koska tietysti valittaisin käräjäoikeuden päätöksestä.

Kansalaispuolueen toiminnan halvaannuttaneet epäselvyydet eivät siis ehkä ratkea oikeuslaitoksen puitteissa.

Ratkaisun aikaansaaminen on kuitenkin varmistunut.

Kuluneen viikon alussa Etelä-Suomen aluehallintovirasto päätti antaa minulle oikeuden kutsua koolle Kansalaispuolue rp:n yleisen kokouksen uuden hallituksen valitsemiseksi yhdistyksen kustannuksella. Sen järjestämistä viivyttää se, että aluehallintoviraston päätöksestä voi valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen.

Nopeampaan ratkaisuun päästäisiin, jos Kilpeläinen ei pystyisi 19.6. mennessä toimittamaan PRH:lle käräjäoikeuden päätöstä, jolla johtamani puoluehallituksen valinta määrättäisiin toimenpidekieltoon. Tällöin PRH tekisi ilmoittamani muutoksen yhdistysrekisteriin.

Tämä ratkaisisi ymmärtääkseni kiistan lopullisesti. Tällöin yleisen kokouksen järjestämiseen ei olisi tarpeen käyttää aluehallintoviraston myöntämää oikeutusta, vaan kutsun sen kokoontumiseen voisi esittää johtamani puoluehallitus.

Jos näin ei olisi, käyttäisin kokouksen järjestämiseen aluehallintoviraston minulle antamaa valtuutusta.

Joka tapauksessa on varmaa, että Kansalaispuolueen kiistat ratkeavat parhain päin, ja pääsen hyvillä mielin aloittamaan työni sen eduskuntaryhmän johdossa.

Kannattaa muuten katsoa youtubesta tervehdys, jonka lähetin torstaina Brysselistä (https://www.youtube.com/watch?v=Lw-HL0zIogk)

 

MEP Paavo Väyrynen: Valuvian voi korjata vain uudella valulla

Italiassa keskustellaan vakavasti euron tulevaisuudesta. Esillä ovat olleet maan eroaminen euroalueesta tai sen jakautuminen kahtia.

Tunnen italialaisten ajattelua aika hyvin sen vuoksi, että olen ollut Euroopan parlamentissa tiiviissä yhteistyössä Viiden tähden liikkeen edustajien kanssa. Runsaat kaksi vuotta sitten perustimme yhdessä kontaktiryhmän ”Vapaus valita”, jossa on ollut mukana myös viisi AFD-puolueesta eronnutta saksalaisjäsentä.

Kontaktiryhmä pyrkii siihen, että euroalueen kuuluminen olisi vapaaehtoista. Euroalueesta pitäisi voida erota, eikä siihen olisi pakko liittyä. Muutoinkin pyrimme kehittämään unionia itsenäisten valtioiden liittona. 

Italiassa on ymmärretty, että nykyinen yhtenäisvaluutta ei ole kestävällä pohjalla. Viiden tähden liikkeen johto kannatti aluksi Italian kuulumista euroalueeseen ja vaati mittavia varainsiirtoja Saksasta ja muista ylijäämämaista Italiaan ja muihin reuna-alueen maihin. Kun tämä ei saanut kannatusta, liike ryhtyi ajamaansa maansa eroamista euroalueesta.

Euroalueen perusvika on siinä, että yhtenäisvaluuttaan tuli mukaan liian erilaisia kansantalouksia.

Kansallisten valuuttojen järjestelmässä valuuttakurssien vaihtelut tasoittavat eroja kansantalouksien kilpailukyvyssä ja kehityksessä. Ennen euroon siirtymistä erityisesti Saksan markka vahvistui ja useimpien muiden maiden valuutat devalvoituivat.

Yhtenäisvaluutan oloissa kasvu on ydinalueilla liiankin voimakasta ja reuna-alueet kärsivät. Tämä johtaa voimakkaisiin muuttoliikkeisiin. Tasaisemman kehityksen turvaamiseksi tarvittaisiin massiivisia varainsiirtoja, joita on hyvin vaikea toteuttaa. Ylijäämämaiden veronmaksajat eivät halua niitä rahoittaa ja tukea vastaanottavissa maissa vastustetaan niihin liittyviä ehtoja. Keskimääräinen talouskasvu jää tällaisen yhtenäisvaluutan alueella heikommaksi kuin kansallisten valuuttojen järjestelmässä, kuten euroalueesta saadut kokemukset ovat osoittaneet. 

Italiassa nyt esitetty ajatus euroalueen jakautumisesta kahtia, eteläiseen ja pohjoiseen, ei ole sekään kestävällä pohjalla. Kumpikin valuutta-alue koostuisi edelleen liian erilaisista kansantalouksista.

Kun euroon siirryttiin, esillä oli kaksi kestävää mallia.

Kun aloitin työni Euroopan parlamentissa vuonna 1995, esitin yhdessä muiden Pohjolan Keskustaan lukeutuneiden jäsenten kanssa, että eurosta ei olisi tullut yhtenäisvaluutta, vaan yhteinen raha, jonka rinnalla kansalliset valuutat olisivat säilyneet. Vain Olli Rehn kannatti euroa yhtenäisvaluuttana.

Suomessa professori Vesa Kanniaisen johtama työryhmä on ehdottanut, että euroalue purettaisiin siten, että kaikki jäsenmaat ottaisivat euron rinnalla käyttöön kansalliset valuutat.

Toinen vaihtoehto oli saksalaisten Karl Lamersin ja Wolfgang Schäublen vuonna 1994 esittämä malli, jossa yhtenäisvaluuttaa olisivat kuuluneet vain Ranska, Saksa ja BENELUX-maat. Niille euro olisi ollut ainoa raha, ja muut EU-maat olisivat käyttäneet sen rinnalla kansallisia valuuttoja.

Euroalueen ongelmista keskusteltaessa käytetään usein sanaa ”valuvika”. Federalistit ajoivat aikanaan läpi euroon siirtymisen jopa Maastrichtin sopimusta rikkomalla siinä tarkoituksessa, että rahaliitto johtaisi väistämättä myös yhteiseen finanssipolitiikkaan, todelliseen talousliittoon ja liittovaltioon. Heidän mielestään valuvika on siinä, että talousliitto on jäänyt puolitiehen.

Nyt he vaativat todellisen talousliiton perustamista silläkin perusteella, että ilman sitä euroalue joutuu seuraavan kansainvälisen finanssikriisin aikana vakavaan kriisiin ja saattaa hallitsemattomasti hajota. Tämän tilanteen varalle on kehitetty ajatus ”Frankfurtin pöytäkirjasta”, jolla talouskriisin oloissa euroalueella pyrittäisiin siirtymään todelliseen talousliittoon EU:n perussopimusta muuttamatta.     

Euroopan unionin ja euroalueen jäsenmaissa on kehittynyt niin vahva vastarinta ylikansallista yhdentymistä vastaan, ettei euroon siirryttäessä syntynyttä valuvikaa kyetä federalistien haluamalla tavalla korjaamaan. Suomi on niiden harvojen maiden joukossa, joiden hallitukset heidän pyrkimyksiään vielä myötäilevät.     

Valuvika voidaan korjata vain tekemällä uusi muotti ja suorittamalla uusi valu. Tämä olisi tehtävä tai tähän olisi ainakin varauduttava ennen seuraavan kansainvälisen finanssikriisin puhkeamista. Jos muotti olisi suunniteltu ja rakennettu valmiiksi, kriisi olisi jotenkin hallittavissa.

Muotti tulee rakentaa siten, että nykyinen yhtenäisvaluuttajärjestelmä osittain puretaan. Perusratkaisuna voisivat olla ne mallit, joista keskusteltiin ennen euroon siirtymistä.

Euro säilyisi kaikkien jäsenmaiden yhteisenä rahana, mutta sen rinnalla kaikki jäsenmaat tai ainakin osa niistä käyttäisi kansallisia valuuttoja. Tällaiseen euroalueeseen saattaisivat liittyä nekin EU-maat, jotka toistaiseksi ovat pysyttäytyneet sen ulkopuolella.

Suomi on kärsinyt jäsenyydestä euroalueessa enemmän kuin useimmat muut maat, kuten erityisesti vertailu Ruotsiin osoittaa. Seuraava kansainvälinen finanssikriisi tekisi meille euromaana taas vakavaa taloudellista vahinkoa. Federalistien suunnitelmat uhkaavat viedä meiltä lopunkin taloudellisen ja valtiollisen itsenäisyyden.

Suomen tulee ajaa aktiivisesti ratkaisua, jolla euroalueen valuvika kestävällä tavalla korjataan. Meidän on saatava takaisin oma kansallinen valuuttamme, jonka avulla voimme turvata taloudellisen ja valtiollisen itsenäisyytemme. Tarvittaessa ja tilaisuuden tullen Suomen on tehtävä oma ratkaisunsa.