Alkiolaista allianssia rakentamaan

Keskustan entisenä puheenjohtajana ja nykyisenä kunniapuheenjohtajana ihmettelen sitä tapaa, jolla puheenjohtaja Juha Sipilä suhtautuu vastuuseensa puolueen ja samalla Suomen tulevaisuudesta.

Arvioni on, että Sipilä on johtamassa Keskustan väistämättömään raskaaseen vaalitappioon.

Jos näin käy, Juha sanoo olevansa valmis siihen, että pannaan ”ukko vaihtoon”. Kuten Juha IS:n haastattelussa itse totesi, korkealta hän ei tipahtaisi.

Mutta onko Sipilä ajatellut, kuinka alas puolue putoaisi?

X X X

Omaa vastuutani puolueen kunniapuheenjohtajana olen kantanut monien mielestä liikaakin. Mutta tällainen minä olen.

Suhtauduin suurin toivein Juhan valintaan puolueen puheenjohtajaksi.

Vuonna 2014 julkaisemassani ”Suomen linja” –kirjassa totesin, että Sipilä saattaisit olla ensimmäinen seuraajistani, jonka poliittiseen linjaan voisin olla tyytyväinen. Uskoin, että puolue voisi hänen johdollaan yhtenäistyä perinteiselle linjalleen. Kirjoitin: ”Alkiolaisuudesta saattaa tulla taas puolueen pääsuunta, jota liberaalit voimat täydentävät”.

Kesän 2015 hallitusratkaisu oli raskas pettymys. Hallituksen kokoonpano osoitti, että sen politiikka tulisi olemaan tärkeimmissä ulko-, Eurooppa- ja sisäpolitiikan asioissa Keskustan periaatteiden vastaista. Kommentoin tuoreeltaan, että Juhalla oli ”vääränlainen joukkue ja huonot neuvonantajat”.

Enemmistö eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen jäsenistä halusi yhteistyötä sosialidemokraattien kanssa. Hallitukseen kuitenkin otettiin Kokoomus, joka pääsi avainasemaan, kun Keskustasta mukaan tuli vain sitä lähellä olevia liberaaleja. 

Syksyn mittaan yritin vaikuttaa puolueen ja hallituksen politiikkaan puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan kautta. Juhaan pidin lisäksi henkilökohtaista yhteyttä lähinnä sähköpostin välityksellä. Tämä kaikki osoittautui turhaksi. Sähköpostiyhteyskin katkesi marraskuulla.

X X X

Olen ollut kaksi kertaa nostamassa Keskustaa kuilun partaalta.

Vuoden 1970 romahduksen jälkeen tarvittiin kahden vuosikymmen sinnikäs aatteellinen ja poliittinen työ, jolla Keskusta nousi taas suurimmaksi puolueeksi.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa koettiin vielä pahempi tappio. Siitä noustiin nopeasti, kun äänestäjien luottamus saatiin palautetuksi jo seuraavan vuoden presidentinvaalien yhteydessä.

Jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, olisin saattanut ajatella, että annan Juhan ajaa puolueen karille ja ryhdyn sitä sen jälkeen taas yhdessä muiden samanmielisten kanssa nostamaan. Toisaalta ajattelin, että liian paljon peruuttamatonta vahinkoa ehtii syntyä jo tämän vaalikauden  mittaan.

Yritin herättää puolueen johtoa ilmoittamalla tammikuussa 2016 julkisesti, että jättäydyn sivuun puolue-elinten työskentelystä. Tällä ei ollut mitään vaikutusta.

Kun vastakaikua ei tullut, perustin Kansalaispuolueen. Sen yhtenä tarkoituksena oli synnyttää kilpailua, joka saisi Keskustan palaamaan aatteellisille juurilleen.

Keskustassa toimivia kannattajiani kehotin pysymään puolueessa ja vaikuttamaan sen linjaan. Ryhdyin kokoamaan yhteen alkiolaisen aatteen kannattajia yli puoluerajojen ja sitoutumattomien suomalaisten keskuudesta.

Presidentinvaalit osoittivat, että alkiolaisella aatteella on laajaa kannatusta myös Keskustan ulkopuolella.

X X X

Viime päivien haastatteluissaan Juha on kertonut uskovansa, että talouden ja työllisyyden kohentuminen nostavat vaaleihin käytäessä Keskustan kannatusta. Tämä toivo on turha.

Keskustan kannatus on hiipunut sen vuoksi, että puolueen ja keskustajohtoisen hallituksen poliittinen linja on ollut vieras suurimmalle osalle Keskustan kannattajakuntaa. Kysymys on politiikan suurista linjoista.

Keskustan johdolla Suomea on viety sotilaallisen liittoutumisen tielle ja on toteutettu itsenäisyyttämme kaventavaa Eurooppa-politiikkaa. On harjoitettu maaseutua ja maakuntia tyhjentävää keskittävää metropolipolitiikkaa. Köyhyyttä on pahennettu perusturvaa leikkaamalla. Maahanmuuttopolitiikka on ollut holtitonta. 

Jos Keskusta menee vaaleihin nykylinjaa toteuttaen, edessä on väistämätön rökäletappio. Ketkä sen jälkeen nostavat puolueen? Onko edessä Ruotsin ja Norjan Keskustapuolueiden tie pienpuolueeksi?

Puoluetta ei pelastaisi sekään, että Juha vetäytyisi ja hänen tilalleen tulisi joku muu hänen ”joukkueeseensa” lukeutuva nykylinjan kannattaja. Matti Vanhasen tapaus on varoittava osoitus tästä.  

Edes luontainen vaatimattomuuteni ei estä minua toteamasta, että taidan olla jälleen ainoa, joka voisi puolueen pelastaa.

Kysymys on puolueen linjasta. Jos palaisin puolueen johtoon, perinteisen kannattajakunnan luottamus palautuisi. Toisaalta presidentinvaalien kokemus osoittaa, että alkiolaista politiikkaa toteuttavan Keskustan ympärille voisi muodostua laajempi allianssi, joka voisi johdattaa Suomen kohti kestävää tulevaisuutta.

Tähän alkiolaiseen allianssiin voisimme saada mukaan myös ne voimat, jotka ovat tulleet aatteen kannattajiksi Kansalaispuolueen kautta.

X X X 

Keskustan Sotkamon puoluekokous lähestyy. Vieläkään minulla ei ole tietoa siitä, voinko olla ehdolla puolueen puheenjohtajaksi.

Kukaan puolueen johdosta ei ole ollut minuun minkäänlaisessa yhteydessä. Tieto on ollut ristiriitaista, ja se on kulkenut vain julkisuuden kautta.

Aluksi puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti olevansa valmis rehtiin kilpaan.

Sitten puoluehallitus päätti hankkimiensa asiantuntijalausuntojen nojalla, että en ole vaalikelpoinen. Tällä perusteella järjestöväelle annettiin ohjeet, ettei minua voida ottaa mukaan panelikeskusteluihin. Puheenjohtaja ilmoitti, että voisin olla ehdolla, jos eroaisin Kansalaispuolueesta.

Seuraavaksi myönnettiin, että vaalikelpoisuudesta voi päättää vain puoluekokous. Lisäksi tultiin siihen tulokseen, ettei vaalikelpoisuuttani voida evätä nykyisten sääntöjen perusteella. Tästä syystä puoluekokouksen käsiteltäväksi on valmisteltu sääntömuutos, jonka mukaan ehdolla voi olla vain henkilö, joka ei viimeksi kuluneen vuoden aikana ole kuulunut toiseen puolueeseen.

Viimeisin kannanotto on puheenjohtaja Sipilän ilmoitus MTV:n Uutisextrassa, että hän on valmis siihen, että puoluekokouksessa ”äänestää rätkäytetään”.

Tähän lupaukseen on kai nyt luottaminen.

X X X

Puoluekokouksen asetelmia saattaa selkiyttää myös Kansalaispuolueessa syntynyt sisäinen valtataistelu.

Tällä hetkellä Kansalaispuolueella on kolme hallitusta, joista yksikään ei ole oikeustoimikelpoinen. Valtataistelu on johtanut oikeudenkäynteihin, jotka ovat halvaannuttaneet puolueen pitkäksi aikaa.

Tässä tilanteessa olen päättänyt erota Kansalaispuolueesta. Puoluehallituksen jäsen olen siihen saakka, kunnes saadaan aikaan laillisesti kokoon kutsuttu jäsenten yleinen kokous, joka valitsee uuden hallituksen.

Oikeudenkäynnit jatkuvat tämän jälkeenkin. Uskon, että laittomuuksiin ryhtyneet joutuvat vastuuseen toiminnastaan. Oikeudenkäynnit kestävät kuitenkin pitkään, ja puolue tuskin enää palaa ennalleen.

Erottuani Kansalaispuolueesta voin kai kiistatta osallistua puheenjohtajan vaaliin Sotkamon puoluekokouksessa.

Tähän olisi saatava pikimmiten täysi selvyys.

 

 

 

 

 

Paavo Väyrynen: Nordexitillä Pohjolan yhteisöön

Britannia EU-ero, Brexit näyttää olevan vääjäämättä toteutumassa. Tämä on onneton seuraus siitä, että muut jäsenmaat eivät olleet ennen kansanäänestystä valmiit toteuttamaan Britannian ehdottamia järkeviä uudistuksia.

Pääministeri David Cameron esitti koko unionin uudistamista siten, että päätösvaltaa palautetaan jäsenmaille ja estetään sitä puuttumasta liiaksi jäsenmaiden asioihin. Kansanäänestyksessä ratkaiseva merkitys oli sillä, että muut jäsenmaat olivat haluttomia hyväksymään puuttumista työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen.

Cameronin ehdotukset eivät olleet kohtuuttomia. Samaa toivotaan yleisesti myös muissa jäsenmaissa. Viime vuosina suhtautuminen ylikansalliseen yhdentymiseen on muuttunut yhä kielteisemmäksi, kuten tulokset lukuisissa kansanäänestyksissä ja vaaleissa ovat osoittaneet.

Brexit saattaisi ehkä edelleen jäädä toteutumatta, jos unionia ryhdyttäisiin uudistamaan jäsenmaiden kansalaisten tahtomalla tavalla. Tähän ylikansallista yhdentymistä ajavilla federalisteilla ei kuitenkaan näytä olevan mitään valmiutta.

On siis ryhdyttävä valmistautumaan Brexitin jälkeiseen Eurooppaan.

Britannian EU-ero avaa uuden mahdollisuuden Pohjolan yhteisön luomiselle. Se oli todellinen vaihtoehto 24 vuotta sitten, kun Ruotsi ja Suomi olivat liittymässä EU:n jäseniksi.

Jos Suomi ei olisi liittynyt unioniin, ei siihen olisi liittynyt Ruotsikaan. Tällöin Euroopan talousalueesta (ETA) olisi tullut vahva vaihtoehto. Sen puitteisiin olisi voinut kehittyä kaksi pilaria, Euroopan unioni ja Pohjolan yhteisö.

Kirjoitin syyskuussa 1994 Nordisk Kontakt -lehteen artikkelin nimellä ”Euroopan unioniin vain Pohjolan yhteisöön?”. ( https://www.paavovayrynen.fi/2018/03/23/euroopan-unioniin-vai-pohjolan-yhteisoon-artikkeli-nordisk-kontakt-lehdessa-6-9-1994/ ) Se on edelleen ajankohtainen, vaikka olosuhteet ovat jossakin määrin muuttuneet.

Jäsenyys Euroopan unionissa on ollut pettymys siihen liittyneiden Pohjoismaiden kansalaisille.

Tanskassa ja Ruotsissa ylikansalliseen yhdentymiseen suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Molemmat maat muun muassa jäivät kansanäänestyksen perusteella euroalueen ulkopuolelle. Islanti haki EU-jäsenyyttä, mutta perääntyi. Norjassa sitä ei edes harkita.  

Suomessa kansalaisten asenteet ovat samankaltaiset kuin muissa Pohjoismaissa, mutta vapaata keskustelua jäsenyydestä Euroopan unionissa ja euroalueessa ei ole saatu aikaan. Tästä ovat pitäneet huolen maamme poliittinen ja taloudellinen valtaeliitti. Tukea se saa valtamedialta, joka aikoinaan osallistui estoitta propagandaan Suomen liittymiseksi Euroopan unioniin ja euroalueeseen.

Jos Britannia saa EU-eron yhteydessä kohtuulliset ehdot, Pohjolassa saattaa herätä henkiin vanha ajatus Pohjolan yhteisöstä. Sille on olemassa valmiit institutionaaliset puitteet.

Ruotsille ja Suomelle EU-ero, Nordexit, merkitsisi paluuta osaksi Euroopan talousaluetta ja Tanskalle liittymistä siihen. Islanti ja Norja ovat jo sen jäseniä. Suomi pääsisi samalla irrottautumaan euroalueesta.      

Pohjolan yhteisö voitaisiin rakentaa olemassa olevien pohjoismaisten instituutioiden, Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaisen ministerineuvoston, varaan niitä edelleen kehittäen.

Artikkelini Nordisk Kontakt -lehdessä tarjoaa pohjaa keskustelulle Pohjolan yhteisöstä. Omalta osaltani otan siihen kernaasti osaa.

Paavo Väyrynen: Mielivaltaa ja laittomuuksia

Poliittisten puolueiden tulisi toimia esimerkillisesti kansanvallan ja laillisuuden tyyssijoina. Median puolestaan tulisi neljäntenä valtiomahtina ja vallan vahtikoirana puuttua erityisesti niissä esille tuleviin vallan väärinkäytöksiin ja laittomuuksiin. Viimeaikaiset kokemukset osoittavat, kuinka kaukana olemme tästä ihannetilasta.

Kansalaispuolueessa hallituksen johtoon presidentinvaalien ajaksi tilapäisesti nostetut kolme jäsentä – Piia Kattelus, Sami Kilpeläinen ja Tuula Komsi - ryhtyivät toteuttamaan laitonta vallankaappausta. Tarkoitus tietysti oli, että eduskuntaan tultuani palaan puolueen johtoon, ja se alkaa toimia sääntöjensä mukaisena parlamenttipuolueena. Kolmikko ryhtyi kuitenkin laittomia keinoja käyttäen muuttamaan sitä tavalliseksi joukkopuolueeksi, jota he itse johtaisivat.

Kansanvallan turvaamiseksi puolueeseen otettiin alkuvaiheessa perustajajäsenten rinnalle runsaat kolmekymmentä asiantuntijajäsentä. Heistä parisenkymmentä on osallistunut aktiiviseen toimintaan. Kannatusjäseniä on lähes kolme tuhatta.

Kolmikko ryhtyi järjestämään laittomia ja sääntöjen vastaisia hallituksen kokouksia, joilla pyrittiin vaikuttamaan vuosikokouksen äänivaltasuhteisiin.

Helmikuun 20. päivänä pidetyssä laittomasti kokoonkutsutussa hallituksen kokouksessa erotettiin laittomasti suuri joukko puolueen jäseniä.

Nostamani moitekanteen nojalla Helsingin käräjäoikeus määräsi 28.2. antamallaan ratkaisulla, että kokouksessa tehtyjen päätösten täytäntöönpano on keskeytettävä. Perusteluna olivat valituksen hyväksymisen todennäköisyys ja se, että erottamisilla pyrittiin vaikuttamaan vuosikokouksen äänivaltasuhteisiin

Täytäntöönpanokiellosta piittaamatta Oulussa pidettiin aamulla 3.3. samalla tavalla laittomasti koolle kutsuttu hallituksen kokous, jossa laittomia erottamisia jatkettiin ja otettiin uusia jäseniä. Näilläkin päätöksillä pyrittiin vaikuttamaan vuosikokouksen äänivaltasuhteisiin.

Iltapäivällä pidetyssä ja niinikään laittomasti kokoonkutsutussa vuosikokouksessa kolmikko valitutti itsensä puolueen johtoon vuodeksi eteenpäin eli eduskuntavaaleihin saakka. Lisäksi päätettiin ryhtyä uudistamaan sääntöjä siten, että Kansalaispuolueesta tulisi tavanomainen joukkopuolue. Kokoukseen osallistui vain kourallinen puolueen äänivaltaisia jäseniä.

Moitekanteen perusteella Helsingin käräjäoikeus päätti 7.3. määrätä näiden molempien kokousten päätösten täytäntöönpanon keskeytettäväksi.

Valtaosa Oulussa paikan päällä olleista puolueen jäsenistä kieltäytyi osallistumasta laittomasti järjestettyyn vuosikokoukseen. Me pidimme jo aamupäivällä kokouksen, jossa valittiin Seppo Hauta-ahon johtama väliaikainen hallitus. Puoluehallitusta täydennetään myöhemmässä jatkokokouksessa, jossa käsitellään myös muut vuosikokousasiat. Kokoukseen osallistui viisitoista jäsentä ja päätökset tehtiin yksimielisesti.

Oikeudellisessa mielessä tilanne on kaiken tapahtuneen jälkeen toistaiseksi hieman epäselvä. Se on kuitenkin varmaa, että puolueen jäsenten vakaan enemmistön tahto lopulta toteutuu.

Julkisuudessa Kansalaispuolueen tapahtumista on syntynyt hyvin virheellinen käsitys, vaikka tiedotusvälineille on annettu niistä kaikki oleelliset tiedot ja myös kopiot Helsingin käräjäoikeuden ratkaisuista. ( http://kansalaispuolue.fi/blogit/#blog-post-313 http://kansalaispuolue.fi/upload/File/Pa_a_to_s_28.2.2018.pdf?992837 http://kansalaispuolue.fi/upload/File/skannaus_2018_3_7_15_30_48_806.pdf?678530 )

Kolmikon annetaan esiintyä mediassa edelleen puolueen virallisina edustajina, eikä heidän kaappausyritystään ja siihen liittyneitä laittomuuksia ole tuotu juuri lainkaan esille.

Helposti media on nielaissut myös järjettömät syytökset, että olisin syyllistynyt taloudellisiin väärinkäytöksiin ja rikoksiin. Poliisille jättämäni tutkintapyyntö kunnianloukkauksesta tai törkeästä kunnianloukkuksesta on jäänyt vaille huomiota, vaikka senkin teksti on toimitettu tiedotusvälineille. ( http://kansalaispuolue.fi/upload/File/Tutkintapyynt%C3%B6.pdf?595976 http://kansalaispuolue.fi/upload/File/Tutkinnanpyynn%C3%B6n_liite.pdf?939998

Murheellinen on tilanne kansanvallan ja laillisuuden kannalta myös Suomen Keskustassa.

Keskustan johtoon on noussut ryhmittymä, joka pyrkii estämään jopa keskustelun puolueen linjasta ja tulevaisuudesta.

Olen Keskustan jäsen. Sääntöjen vastaisesti puolueen nykyjohto pyrkii estämään ehdokkuuteni Sotkamon puoluekokouksen puheenjohtajanvaalissa.

Puolueen tilaaman asiantuntijalausunnon nojalla puoluehallitus päätti, että en ole vaalikelpoinen. Myöhemmin puolueen johto myönsi, että vaalikelpoisuudesta päättää puoluekokous. Se on joutunut myöntämään senkin, ettei vaalikelpoisuutta  voida nykyisten sääntöjen perusteella evätä. Siksi on pantu vireille peräti omituinen ja oikeudellisessa mielessä hyvin arvelluttava sääntömuutos.    

Keskustan kunniapuheenjohtajana minulla on sääntöjen mukaan läsnäolo-oikeus puoluehallituksen kokouksissa. Tätä oikeutta en ole kuitenkaan halunnut käyttää.

Euroopan parlamentin jäsenenä minulla on läsnäolo- ja puheoikeus kevään puoluevaltuuston kokouksessa. Siihen aion osallistua.

Euroopan parlamentin jäsenillä on ollut oikeus käyttää puheenvuoroja piirikokouksissa. Aion osallistua mahdollisimman moneen. Niissä on mahdollista keskustella asioista, kun mukana ovat puolueen johdon edustajat ja maakunnan kansanedustajat.

Piirikokouksissa yleensä esittäytyvät puoluekokouksessa johtotehtäviin ehdolla olevat. Paneelikeskustelujakin on järjestetty.

Suomenmaasta luin, että minulta pyritään eväämään yhdenvertainen mahdollisuus osallistua piirikokouksiin.

Keskustan tilanne on surkea. Kansanvaltaan olennaisesti kuuluva avoin keskustelu puolueen tilasta ja tulevaisuudesta pyritään estämään jopa sääntöjen vastaisiin menettelyihin ja laittomuuksiin turvautuen.

Vallan vahtikoira ja neljäs valtiomahti laiminlyö tehtäviään. Julkisuudessa puolueen nykyjohdon toimintaa ja suunnitelmia on käsitelty myötäsukaisesti. Vallan väärinkäytöksiin, sääntörikkomuksiin ja suoranaisiin laittomuuksiin ei haluta puuttua.

Paavo Väyrynen

 

Paavo Väyrynen: Teen vakavan yrityksen nousta Keskustan johtoon

Viime päivinä on keskusteltu kiivaasti sote- ja maakuntauudistusten kohtalosta. Tähän liittyen on arvailtu sillä, aionko siirtyä Euroopan parlamentista eduskuntaan kaataakseni ne.

Olen hyvin tyytymätön uudistuksiin.

Sote-uudistus lähti alusta alkaen väärälle uralle sen vuoksi, että kunnilta päätettiin evätä oikeus tuottaa palveluja maakunnalle. Tämä uhkaa johtaa aivan liian laajaan yksityistymiseen.

Räikein esimerkki tästä on Meri-Lapin yksityistämisratkaisu. Alueen kunnat olisivat mielellään tuottaneet palvelut Lapin maakunnalle. Kun tämä ei ollut mahdollista, alueen palvelut voitiin turvata vain yksityistämisen avulla.

Muutoinkin sote-uudistus uhkaa johtaa liialliseen yksityistymiseen ja ainakin joiltakin osin myös palvelujen heikentymiseen. Uskon, että uudistus lisäksi kasvattaa kustannuksia.

Maakuntauudistuskaan ei minua tyydytä. Kun maakunnat saavat rahoituksensa valtiolta, järjestelmästä tulee keskusjohtoinen. Vaalijärjestelmä saattaa johtaa siihen, että monessa maakunnassa valtuuston enemmistö koostuu keskuskaupungin tai ainakin parin suurimman kaupungin edustajista.

En halua kuitenkaan ryhtyä tukemaan uudistusten kaatamista. On parempi hyväksyä ne nyt meneillään olevan valmistelun pohjalta. Samalla on ryhdyttävä valmistelemaan niiden korjaamista heti uuden eduskuntakauden alussa.

Tukeni maakunta- ja sote-uudistuksen hyväksymiselle liittyy myös siihen, että aion tehdä vakavan yrityksen nousta Keskustan johtoon ensi kesän puoluekokouksessa. Eduskuntavaaleihin ei voida mennä sekasortoisissa oloissa.

Tämän vaalikauden hallituspolitiikka on ollut pääosin onnistunutta, mutta on myös tehty pahoja virheitä. Vaaleihin käytäessä virheet on tunnustettava. Seuraavalla vaalikaudella politiikan suuntaa on korjattava.

En siis aio aikaistaa siirtymistäni Euroopan parlamentista eduskuntaan. Sen sijaan olen päätynyt lykkäämään sitä alkusyksyyn. Tähän on sekä käytännöllisiä että poliittisia syitä.

Kun ryhdyin valmistelemaan lähtöäni Euroopan parlamentista, koin ikävän yllätyksen. Avustajien lomat on voitava pitää ennen kauden päättymistä. Lisäksi on varauduttava Brysselissä työskentelevien avustajien siirtymäkorvausten maksamiseen. Jos jättäisin paikkani kesäkuun alussa,  joutuisin toimimaan pitkään kokonaan ilman avustajia.  

Toisaalta kansanedustajilla on paljon pidempi kesäloma kuin Euroopan parlamentin jäsenillä. Kun jatkan työtäni Euroopan parlamentissa eduskunnan syysistuntokauden alkuun, saan tehdä parlamentaarista työtäni neljä viikkoa kauemmin.

Kevätkaudella aion valmistautua huolellisesti Sotkamossa järjestettävään Keskustan puoluekokoukseen.

Ehdokkaana pyrin saamaan aikaan keskustelua Keskustan aatteesta ja linjasta.

Osallistun huhtikuun lopulla Lahdessa pidettävään puoluevaltuuston kokoukseen. Siellä minulla on Keskustan europarlamentaarikkona läsnäolo- ja puheoikeus.

Kevään mittaan osallistun mahdollisimman moneen piirikokoukseen. Paikalla ovat sekä puolueen johdon edustaja että maakunnan kansanedustajat. Piirikokouksissa on ollut tapana antaa Euroopan parlamentin jäsenille mahdollisuus käyttää puheenvuoro ja osallistua keskusteluun.

Piirikokouksissa on yleensä kuultu puoluekokouksessa eri johtotehtäviin ehdolla olevien puheenvuorot. Usein on järjestetty myös ehdokkaiden välisiä paneelikeskusteluja. Minulla tulee tietysti olla yhdenvertainen oikeus käyttää näitä puheenvuoroja ja osallistua näihin panelikeskusteluihin. 

Pyrin vaikuttamaan puoluekokouksessa käytävään keskusteluun ja siellä tehtäviin päätöksiin myös puoluekokousaloitteiden avulla.

Valmistautumistani Sotkamon puoluekokoukseen helpottaa se, että Kansalaispuolueelle Oulussa viime lauantaina valittu uusi johto tukee tavoitettani rakentaa uudistuvan Keskustan ympärille ”alkiolainen allianssi”, jossa myös Kansalaispuolue ja sen kannattajat voisivat olla erikseen sovittavalla tavalla mukana.

Keskustalle on tarjolla mahdollisuus nousta laakson pohjalta jälleen Suomen suurimmaksi puolueeksi. Jos tulen valituksi Keskustan johtoon, sen perinteisen äänestäjäkunnan luottamus puolueeseen vahvistuu ja sen kannatus nousee. Toisaalta puolueen on mahdollista saada tuekseen suurin osa niistä muista suomalaisista, jotka kannattivat minua presidentinvaaleissa.  

       

Paavo Väyrynen: Meneillään on laiton kaappausyritys

Eilen Kansalaispuolueesta julkisuuteen tulleisiin outoihin uutisiin on luonnollinen selitys: on meneillään puolueen kaappausyritys.

Sitä näyttää johtavan viime heinäkuussa jäseneksi liittynyt ja varapuheenjohtajaksi nostettu Piia Kattelus. Keulakuvaksi ja likaisen työn tekijäksi on joutunut puheenjohtaja Sami Kilpeläinen. Koplan kolmas on hallituksen jäsen Tuula Komsi.

Kilpeläisen osalta taustalla on hänen kesällä 2016 vireillä ollut oma puoluehankkeensa. Sen pontimena näyttää olleen se nöyryyttävä tappio, jonka hän koki Seinäjoen puoluekokouksen puoluesihteerinvaalissa.

Kilpeläinen otti yhteyttä ja tarjoutui kumppaneineen keräämään meiltä silloin vielä puuttuneet pari tuhatta kannattajakorttia, kunhan muutamme Kansalaispuolueen tavalliseksi joukkopuolueeksi, joka osallistuu myös kunta- ja maakuntavaaleihin.

Torjuimme nämä vaatimukset ja suostuimme vain harkitsemaan maakuntavaaleihin osallistumista. Kilpeläinen lupasi kerätä puuttuvat kortit. Muutamia kymmeniä tuli.

Kattelus lupasi talvella 2017, että hän tulee mukaan kuntavaalien jälkeen saatuaan ensin Keskustan kautta jonkin johtopaikan Seinäjoen kaupunginhallinnossa.

Kattelus ja Kilpeläinen nousivat puolueen johtoon, kun jättäydyin 15.7.2017 sivuun osallistuakseni presidentinvaaleihin. Sovittiin, että puolue kerää kannattajakortit. Vaalikampanjaa varten päätettiin perustaa valitsijayhdistys. Mahdollisimman laajan kannatuksen saamiseksi puolueen piti pysyttäytyä sivussa.

Vaikeudet alkoivat jo vaalikampanjan aikana.

Kattelus ja Kilpeläinen halusivat, että julkaistaisiin runsaasti lehtiliitteitä. Niihin heidän piti saada näyttävästi omat kuvansa ja kirjoituksensa.

Vaalitilaisuuksien yhteyteen he alkoivat minulta lupaa kysymättä järjestää Kansalaispuolueen ”osastojen” perustamiskokouksia. Vasta vaalien jälkeen sain kuulla, että he olivat tehneet niistä päätöksen 21.-23.12. laittomasti järjestetyssä hallituksen sähköpostikokouksessa. Päätös osastojen perustamisesta oli sääntöjen vastainen.

Sittemmin on käynyt ilmi, että Kattelus, Kilpeläinen ja Komsi pyrkivät muuttamaan Kansalaispuolueen perusluonteen nykyisten sääntöjen vastaiseksi. Ainutlaatuisesta suoraan demokratiaan perustuvasta parlamenttipuolueesta pyritään tekemään tavallinen puolue muiden joukkoon.

Tämän vuoksi Kattelus ja Kilpeläinen pyrkivät järjestämään puolueen tämänvuotisen vuosikokouksen siten, että heidät valittaisiin puolueen johtoon vuodeksi eteenpäin eli eduskuntavaaleihin saakka. Tällä he pyrkivät siis estämään minun paluuni puolueen johtoon siinä vaiheessa kun tulen eduskuntaan. Kansalaispuolue ei tällöin toimisikaan sääntöjensä mukaisena parlamenttipuolueena.

Kaappausyritys paljastui heti vaalien jälkeen.

Kilpeläinen lähetti 31.1. kutsun puoluehallituksen perjantaina 2.2. myöhään illalla Ylöjärvellä pidettävään kokoukseen. Kutsu tuli siis päivää aikaisemmin kuin ilmoittauduin ehdolle Keskustan puheenjohtajan vaaliin.

Kokous oli järjestetty sääntöjen vastaisesti, mutta en kiistänyt sen päätösvaltaisuutta, kun uskoin, että päätökset tehdään asianmukaisesti. Kävi kuitenkin ilmi, että ”kolmen kopla” oli ennakkoon sopinut, että kokous pidetään 3.3. Oulussa, vaikka lähes kaikki jäsenet asuvat Etelä-Suomessa. Ilmiselvänä tarkoituksena oli, että kokoukseen tulisi vähän osanottajia ja enemmistö tukisi heidän pyrkimyksiään.

Kun Ouluun kuitenkin oli tulossa runsaasti osanottajia, alkoivat räikeät laittomuudet.

Puoluehallitus kutsuttiin koolle Tampereella 20.2. pidettävään kokoukseen. Kutsu lähetettiin vain pari päivää aikaisemmin. Kokous järjestettiin tahallaan ajankohtana, jolloin kaksi hallituksen jäsentä ei voisi työesteiden vuoksi osallistua. Sakari Lindenin kanssa ilmoitimme pitävämme kokousta laittomana.

Hallituksen jäsenenä en vieläkään tiedä, mitä kokouksessa päätettiin. Kun kävi ilmi, että siinä on ainakin erotettu laittomasti puolueen jäseniä, minun oli pakko jättää Helsingin käräjäoikeudelle 27.2. moitekanne ja vaatia täytäntöönpanokielto kokouksessa tehdyille päätöksille. Samaan kanteeseen liitin moitteen 21.-23.12.2017 järjestetystä kokouksesta.

Päätös täytäntöönpanon keskeyttämisestä tehtiin jo seuraavana päivänä. Ratkaisuun vaikutti ennen muuta se, että erottamisilla pyrittiin vaikuttamaan vuosikokouksen äänivaltasuhteisiin, mikä saattaisi vaikuttaa siihen, että vuosikokousta moitittaisiin.

Eilisaamuna järjestettiin hallituksen kokous, joka oli samalla tavalla laiton kuin 20.2. järjestetty kokous. Se järjestettiin ajankohtana, jonka Kattelus ja Kilpeläinen tiesivät olevan minulle sopimaton. Kokouksessa erotettiin tekaistuin perustein kaksi jäsentä ja otettiin runsaasti uusia jäseniä. Näilläkin päätöksillä pyrittiin vaikuttamaan vuosikokouksen äänivaltasuhteisiin.

Oulussa oli sekava tilanne sen vuoksi, että vuosikokouksen pitopaikasta ja kellonajasta oli epäselvyyttä.

Kun kokouskutsu viipyi, jäsenet sopivat sähköpostitse 19.-20.2. yksimielisesti, että kokous pidetään hotelli Lasaretissa klo 11.30. Myöskään Kattelus ja Kilpeläinen eivät esittäneet poikkeavaa kantaa.

Kutsut tulivat vihdoin 23.2. niille jäsenille, joita ei ollut 20.2 pidetyssä hallituksen kokouksessa erotettu. Kutsussa mainittiin, että hallitus oli 20.2. päättänyt, että kokouspaikka oli Aleksinkulma ja kellonaika 16.15. Tämäkin päätös oli käräjäoikeuden päätöksen perusteella täytäntöönpanokiellossa.

Me Lasaretissa paikalla olleet jäsenet saimme kuulla klo 11 laittoman puoluehallituksen kokouksen päätöksistä. Totesimme, että klo 16.15 koollekutsuttu vuosikokous olisi entistäkin selvemmin laiton ja päätimme, että emme voi siihen osallistua.

Kun puoluehallituksen nimissä koollekutsuttu kokous oli laiton, päätimme pitää vuosikokouksen sen mukaisena, mistä jäsenet olivat etukäteen keskenään sähköpostitse yksimielisesti sopineet. Kokouksessa puhetta johti Eero Paavola ja siihen osallistui 15 jäsentä. Päätökset olivat yksimieliset.

Hallitukseen valittiin Akseli Erkkilä, Seppo Hauta-aho ja Paavo Väyrynen. Vuosikokouksen jälkeen pidetyssä hallituksen kokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Seppo Hauta-aho. Muiden vuosikokousasioiden käsittely päätettiin siirtää ensi kesänä järjestettävään jatkokokoukseen.

Akseli Erkkilä ja Jorma Grönlund menivät klo 16.15 järjestettyyn kokoukseen ja ilmoittivat pitävänsä sitä laittomana. He jäivät seuraamaan kokousta, mutta eivät osallistuneet päätöksentekoon. Sekä tämän kokouksen että aamulla pidetyn hallituksen kokouksesta nostamme moitekanteen ja vaadimme tehdyille päätöksille täytäntöönpanokieltoa.

Minua kohtaan esitetyt puolueen talouteen liittyvät syytökset ovat sanalla sanoen järjettömiä.

Selvitettävää on sen sijaan Katteluksella ja Kilpeläisellä itsellään.

Heinäkuun 15. päivän kokouksissa Kattelus ja Kilpeläinen ottivat itselleen vastuun kannattajakorttien keräämisestä. ( https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/paavo-vayrynen-lahtee-presidenttikisaan/6504984#gs.5folvQY ) Tämän tehtävän he laiminlöivät. Tästä syystä jouduin itse tukemaan keräystoimintaa viisinumeroisella summalla. Nämä varat olisi kipeästi tarvittu itse vaalikampanjan rahoittamiseen.

Kilpeläisen piti ottaa heti puheenjohtajaksi tultuaan vastuu puolueen taloudesta. Hän kuitenkin hoiti itselleen tilinkäyttöoikeuden vasta tämän vuoden alusta lähtien, vaikka olin lukuisia kertoja häntä tähän kiirehtinyt. Jouduin tästä syystä hoitamaan yksin puolueen rahaliikenteen ja lainaamaan omia varojani puolueen laskujen maksamiseen.

Valitsijayhdistyksen toimintaa jouduin tukemaan lainaamalla sille 42 000 euroa Suomen linja ry:n kautta.

Vaalien jälkeen jouduin rahoittamaan kampanjaa omista varoistani vielä 38 000 eurolla. Kun valitsijayhdistys ei voinut enää harjoittaa varainhankintaa, lainasin Suomen linja ry:n kautta rahat puolueelle ja siirsin ne edelleen valitsijayhdistykselle. Kun puolue voi harjoittaa varainhankintaa, nämä varat on mahdollista ehkä joskus saada takaisin. Ajatukseni oli ja on, että voisin itse olla mukana tällaisessa varainhankinnassa.

On kohtuullista, että puolue edes tämän lainajärjestelyn ja myöhemmän varainhankinnan kautta kantaa omaa vastuutaan kampanjan rahoittamisesta, kun sen vastuulla ollut kannattajakorttikeräys aiheutti ehdokkaalle ja hänen tukijoilleen tuntuvat menot.

Mainittakoon, että jouduin lainaamaan vielä helmikuun lopulla puolueelle 4800 euroa kannattajakorttikeräykseen liittyneiden ja perintään menossa olleiden puolueen laskujen maksamiseen.

Minulla on puolueelta huomattavat kiistattomat saatavat. Osa niistä johtuu siitä, että puolue ei ole tilittänyt maksuja niistä mukeista ja kirjoista, jotka se otti myytäväkseen.

Kattelukselta ja Kilpeläiseltä odotetaan edelleen selvitystä vaaliliitteiden rahoituksesta. He niitä erityisesti halusivat käyttää. Valitsijayhdistys oli vastahakoinen ja pani ehdoksi sen, että vähintään puolet niistä saadaan rahoitetuksi ulkopuolisella tuella. Yhden vielä maksamatta olevan suurehkon laskun hoitamiseksi tarvitaan kipeästi kaikki nämä varat.

Mitään laitonta ei Kansalaispuolueen talouden suhteen ole tapahtunut. Valitsijayhdistys jättää vaalirahoitusilmoituksen määräaikaan mennessä.

Eilen tehdyt erottamispäätökset ovat laittomia. Ne tehtiin laittomasti järjestetyssä kokouksessa Perusteita erottamispäätöksille ei ollut. Ne tehtiin lisäksi ilman lain edellyttämää kuulemista.

Edellä kerrotuista maksujärjestelyistä informoin Kilpeläistä aikanaan sähköpostitse. Tuolloin hän ei esittänyt niihin liittyviä vastaväitteitä.

Eilen esittämillään järjettömillä syytöksillä Kattelus, Kilpeläinen ja Komsi pyrkivät siirtämään huomion sivuun omaan toimintaansa liittyneistä räikeistä laittomuuksista. Pakoon he eivät kuitenkaan niitä pääse. Helsingin käräjäoikeus saa pian käsiteltäväkseen uusia moitekanteita. Harkitsen myös mahdollisuutta saattaa heidät rikosoikeudelliseen ja vahingonkorvausvastuuseen.

Käräjäoikeuden tulevat ratkaisut ovat periaatteellisesti hyvin merkittäviä. Kysymys on siitä, että puolueidenkin tulee toimia maan lakeja ja omia sääntöjään noudattaen.

Paavo Väyrynen