Paavo Väyrynen: Eduskunnan euro-elefantti

Kun eduskunta käsitteli juhannuksen jälkeen julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2019-2012, SDP:n ryhmäpuhuja Timo Harakka arvosteli hallitusta siitä, ettei mukana ollut arvioita sote-uudistuksen kustannuksista. Sote oli hänen mielestään istuntosalin elefantti, josta ei puhuta.

Omassa puheenvuorossani totesin, että eduskunnassa on paljon sotea suurempi julkiseen talouteen vaikuttava elefantti, josta ei haluta puhua – Suomen jäsenyys euroalueessa. (Talouselämä 25.6.2018 ja Demokraatti 25.6.2018).

Sanoin, että lähivuosien julkisen talouden suunnitelmat ovat täysin huteralla pohjalla sen vuoksi, että Suomelta puuttuu euroalueen jäsenenä taloudellinen ja talouspoliittinen itsenäisyys.

Julkisen talouden viime vuosien vaikeudet ovat johtuneet eurosta, kuten vertailu Ruotsiin osoittaa. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Ruotsin kansantalous on kasvanut noin 25 prosentilla, kun taas Suomen talous on vasta nyt palaamassa kymmenen vuoden takaiselle tasolle.

Jos Suomessa olisi ollut samanlainen kasvuvauhti kuin Ruotsissa, vuotuinen kansantulomme olisi noin 50 miljardia euroa nykyistä suurempi, ja julkisen talouden käytössä olisi vuosittain noin 25 miljardia euroa enemmän kuin nyt.

Sanoin, etteivät nykyinen hallitus ja edelliset hallitukset ole ilkeyttään menoja leikanneet. Tähän on jouduttu sen vuoksi, että talous ei ole eurojäsenyyden vuoksi kasvanut.

Kysyin valtiovarainministeri Petteri Orpolta, millä tavalla on varauduttu seuraavaan euroalueen kriisiin, joka todennäköisesti johtaa jonkinlaiseen euroalueen hajoamiseen. Kysyin: ”Mennäänkö yleisesti takaisin kansallisiin valuuttoihin vai palaako ainoastaan osa jäsenmaista käyttämään kansallista valuuttaa euron rinnalla?”.

Orpo vastasi:

”Kun Euroopan vakausmekanismia ja pankkiunionia syvennetään ja vahvistetaan, niin niistä löytyvät ne työvälineet, millä seuraavat mahdolliset kriisit pystytään ratkaisemaan. Paljon on työtä tehtävänä. Esimerkiksi Italian pankkisektorin ongelmat ovat meillä hyvin tiedossa.”

Vastasin puolestani Orpolle, että hänen mainitsemansa toimenpiteet euroalueen vahvistamiseksi eivät toteudu sen vuoksi, että ylikansallinen yhdentyminen on joutunut voimakkaaseen vastatuuleen. Tästä syystä Euroopassa on jo yleisesti alettu varautua euroalueen hajoamiseen.

Paineita euroaluetta kohtaan synnyttää myös Yhdysvaltain muuttunut kauppapolitiikka, jonka yhtenä silmätikkuna on Saksan suuri maakohtainen vientiylijäämä. Eilisessä blogissani (Donald Trumpin ”Big Deal” etenee) kirjoitin:

”Saksan suuri vientiylijäämä johtuu ennen muuta siitä, että yhtenäisvaluutta euro on sen taloutta ajatellen liian heikko. Jos Saksalla olisi oma valuutta, se olisi merkittävästi euroa vahvempi. Jos USA asettaa Saksan vientiylijäämän vuoksi EU:lle tuontitulleja, ne kohdistuvat myös niihin maihin, jotka ovat kärsineet jäsenyydestään euroalueessa.”

On siis varauduttava korjaamaan euroalueen vakava valuvika. Yhtenäisvaluutassa on mukana liian erilaisia kansantalouksia. Omia ajatuksiani valuvian korjaamiseksi esitin muun muassa 17.5.2018 julkaisemassani blogissa ”Valuvian voi korjata vain uudella valulla”.

Eduskunnassa euro-elefantista ei todellakaan ole haluttu keskustella. Tämän osoittaa sekin, että laatimani kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa haudattiin poliittisella päätöksellä eduskunnan perustuslakivalokuntaan. Asiasta ei haluttu suuressa salissa keskustella eikä äänestää.

Muistutin tästä eduskuntaa ja lupasin, että kansanedustajana pidän sisältäpäin yllä keskustelua eurosta ja Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

 

 

 

Paavo Väyrynen: Donald Trumpin ”Big Deal” etenee

Kun Donald Trump oli valittu Yhdysvaltain presidentiksi, kirjoitin blogin (Donald Trumpin ”Big Deal”? 10.11.2016), jossa arvelin, että suurten kauppojen ja sopimusten miehenä hän saattaisi tavoitella kansainvälisessä politiikassa jotakin samankaltaista kuin Ronald Reagan aikoinaan.

Voidaan sanoa, että Ronald Reagan lopetti kylmän sodan kauden. Hän käynnisti niin mittavan asevarustelun, että talousvaikeuksista kärsineellä Neuvostoliitolla ei ollut varaa vastata siihen. Tämä myötävaikutti historiallisten aseriisuntasopimusten solmimiseen ja lopulta myös Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajoamiseen.

Kylmän sodan kauden päätyttyä käynnistyi globalisaatio, jonka ansiosta monet entiset kehitysmaat ovat vaurastuneet ja haastavat nyt Yhdysvaltain taloudellisen johtoaseman. Jotkut niistä haastavat myös Yhdysvaltain poliittista ja ajan oloon jopa sotilaallista johtajuutta. Yhdysvalloissa koetaan, että globalisaatio on vahingoittanut maan taloutta ja työllisyyttä.

Euroopassa käynnistyi EU:n laajentuminen ja sen kehittyminen ylikansalliseksi liittovaltioksi. Unioniin liittyneissä Baltian maissa ja myös useissa Varsovan liiton entisissä jäsenmaissa on historiallisista syistä vallalla hyvin kielteinen suhtautuminen Venäjää kohtaan. Tämä on vaikuttanut kielteisesti koko EU:n ja Venäjän välisiin suhteisiin.

Kirjoitin blogissani, että Donald Trumpin suuri sopimus – ”Big Deal” – voisi olla Yhdysvaltain ja EU:n palaaminen yhteistyön tielle Venäjän kanssa. Yhdessä ne voisivat rakentaa vastapainoa globaaleille kilpailijoille – ennen kaikkea voimistuvalle Kiinalle.

Viime aikoihin saakka on näyttänyt siltä, että olin erehtynyt arviossani. Trump joutui sisäpoliittisten paineiden vuoksi hyväksymään jopa Venäjälle asetettujen pakotteiden tiukentamisen. Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat kauppasodan partaalla. Eurooppalaisia Nato-liittolaisia Trump on kovistellut kantamaan suurempaa taakkaa puolustusmenoista.

Vladimir Putinin ja Donald Trumpin tapaaminen Helsingissä aloittanee kehityksen, jonka kautta Yhdysvallat ja Venäjä palaavat yhteistyön tielle.

Turvallisuuspolitiikassa tämä merkinnee toisen osapuolten legitiimien turvallisuusetujen huomioon ottamista, mikä vahvistaisi kansainvälistä turvallisuutta. Osaltaan tämä saattaisi helpottaa myös EU:n ja Venäjän suhteiden normalisoitumista. Poliittisella tasolla ”Big Deal” alkaisi toteutua.

Kauppapolitiikassa Venäjän ja Yhdysvaltain välillä ei ole merkittäviä jännitteitä. Ne ovat itse asiassa samalla puolella, kun molemmat pyrkivät kaupan esteitä asettamalla suojelemaan omaa tuotantoa ja saamaan maahansa ulkomaisia investointeja.

Suurin haaste on EU:n ja Yhdysvaltain kauppapoliittinen vastakkainasettelu. Sen purkamiseksi osapuolten tulisi ymmärtää toistensa lähtökohdat.

EU:ssa tulisi hyväksyä se tosiasia, että Yhdysvaltain uusi kauppapolitiikka on pysyvä ilmiö ja että se johtaa kansainvälisen kaupan sääntöjen muuttumiseen. Tästä puhuin tammikuun presidentinvaalien yhteydessä (https://www.youtube.com/watch?v=uL7K-ms6ia4 –Turun puhe 15.12.2017  5´25”-18´00”, erityisesti 12´20”-18´00”).

Yhdysvallat katsoo, että se on kärsinyt liberaalista vapaakaupasta, kun tuotantoa on siirtynyt liiaksi etenkin Kiinaan ja muihin nouseviin kehitysmaihin. Kaupan uusista esteistä kärsivät kaikki, mutta Yhdysvallat laskee, että valtavan kauppatasevajeensa vuoksi se selviytyy voittajana.

Yhdysvaltain tulilinjalla on erityisesti Kiina, jonka kanssa sillä on lähes 300 miljardin dollarin suuruinen vuotuinen alijäämä. EU:ssa silmätikkuna on erityisesti Saksa, jonka ylijäämä on yli 50 miljardia dollaria.

On ilmeistä, että Yhdysvallat asettaa valikoivia tuontitulleja maille, joiden ylijäämät ovat suurimmat. Se liittoutuu muiden sellaisten maiden kanssa, jotka pyrkivät tasapainottamaan ulkomaankauppaansa tuontirajoitusten avulla. Myös kauppapolitiikan monenkeskisen kaupan pelisäännöt muuttuvat.

EU:n yhteiselle kauppapolitiikalle Yhdysvaltain muuttunut linja asettaa vakavia haasteita. Tähän liittyy myös euron tulevaisuus.

Saksan suuri vientiylijäämä johtuu ennen muuta siitä, että yhtenäisvaluutta euro on sen taloutta ajatellen liian heikko. Jos Saksalla olisi oma valuutta, se olisi merkittävästi euroa vahvempi. Jos USA asettaa Saksan vientiylijäämän vuoksi EU:lle tuontitulleja, ne kohdistuvat myös niihin maihin, jotka ovat kärsineet jäsenyydestään euroalueessa.

Ajautuminen kauppasodan kaltaiseen tilanteeseen aiheuttaisi suuria muutoksia maailmankauppaan, ja talouskasvu saattaisi ainakin väliaikaisesti heikentyä. Maakohtaiset erot olisivat suuret.

Uudella kauppapolitiikalla on myös monia myönteisiä vaikutuksia. Yksi niistä on se, että tuotanto siirtyy lähemmäksi kuluttajia, jolloin tavaroiden kuljettaminen maasta ja maanosasta toiseen vähenee.

 

Paavo Väyrynen: Opposition voimat on koottava

Kun ilmoitin paluustani eduskuntaan, kerroin, että olen oppositiossa sekä hallitusta että oppositiota vastaan. Tämä perustui siihen, että oppositio ei ole tarjonnut vaihtoehtoa Sipilän hallituksen toteuttamalle Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuusasemaa horjuttavalle ulko- ja Eurooppa-politiikalle, holtittomalle maahanmuuttopolitiikalle ja keskittävälle aluepolitiikalle.

Ensimmäisten viikkojen aikana olen tukenut useimmissa äänestyksissä opposition ehdotuksia – etenkin silloin kun koko oppositio on ollut samalla kannalla.

Viime päivien kohu taksiuudistuksesta ja KELA:n kuljetuksista osoittaa tarpeen koota opposition voimat joidenkin suurten kysymysten ympärille.

Suuri osa hallituksen aikaansaamista ongelmista johtuu kokemattomuudesta ja taitamattomuudesta, mutta pohjimmiltaan kysymys on sen omaksumasta ideologisesta linjasta. Hallitus painottaa kaikessa toiminnassaan ensi sijassa taloudellista tehokkuutta. Se uskoo, että taloudellinen tehokkuus lisääntyy, kun vapautetaan kilpailua ja keskitetään toimintoja. Tosiasiassa kilpailu ja keskittyminen johtavat usein päinvastaiseen tulokseen.

Taksiuudistus saattaa ainakin aluksi hieman alentaa hintoja, mutta se johtaa myös siihen, että etenkin isoimmissa kaupungeissa liikenne keskittyy suurten yhtiöiden käsiin, joissa useissa on ulkomainen omistaja. Autoja ajavat yhä enemmän alipalkatut maahanmuuttajat, joilla on puutteellinen kielitaito ja paikallistuntemus.

Syrjäseuduilla palvelu heikkenee ja hinnat nousevat. Samaan suuntaan vaikuttaa KELA-kuljetusten kilpailuttaminen. Se on johtanut palvelun keskittymiseen muutaman yrityksen käsiin, joiden armoille taksiyrittäjät ovat joutuneet. Tästäkin kärsivät eniten maaseudun ihmiset.

KELA-kuljetusten kilpailuttaminen antaa esimakua siitä, millaisia ongelmia sote-uudistus tuo tullessaan, kun toimintaa ryhdytään maakuntien tasolla tehostamaan ja kilpailuttamaan.

Sote- ja maakuntauudistusten lykkääntyminen on hyvä asia. Se antaa eduskunnalle aikaa harkita vaihtoehtoa hallituksen ajamalle linjalle. Ja eduskuntavaaleissa kansalaiset pääsevät vaikuttamaan uudistusten sisältöön.

Vaihtoehtoa on kuitenkin haettava jo ennen eduskuntavaaleja. Hallituksen ajamassa uudistuksessa on kaksi valuvikaa, joiden korjaamista nykyisenkin eduskunnan enemmistö voisi tukea.

  1. Kunnille tulisi antaa oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä helpottaisi perustuslaillisia ja EU:n kilpailulainsäädäntöön liittyviä ongelmia, kun maakunta palvelujen järjestäjänä ei itse kilpailisi perustason palveluja tuottavien yksityisten yritysten kanssa. Kuntien ja kuntayhtymien tulisi tietysti yhtiöittää tuottamansa palvelut. Tämä malli ymmärtääkseni saisi vahvaa tukea sekä hallitus- että oppositioryhmien keskuudessa.
  2. Maakuntauudistus tulisi toteuttaa mm. johtavan kunta-asiantuntijan Hannes Mannisen (kesk.) ja johtavan perustuslaki-asiantuntijan Kimmo Sasin (kok.) pari vuotta sitten esittämän aluekunta-mallin pohjalta ( Maakunnista pitää tehdä aluetason kuntia 20.4.16, https://www.paavovayrynen.fi/2017/01/08/joukkuepelia/ ).Tätähän sosialidemokraatit ovat ehdottaneet, vaikka eivät haluaisi käyttää maakuntahallinnon käsitettä.

Toivon oman eduskuntaryhmäni puheenjohtajana, että Antti Lindtman kutsuisi koolle niiden eduskuntaryhmien edustajat, jotka ovat valmiit pohtimaan yhteisen vaihtoehdon esittämistä hallituksen ajamalle sote- ja maakuntauudistukselle.

Parhaimmassa tapauksessa saisimme vaihtoehdon tueksi enemmistön jo nykyisessä eduskunnassa. Ensi kevään vaalien jälkeen voittomme olisi varma.

Paavo Väyrynen: Aatosta jaloa ja alhaista mieltä

Eilen perustetulla ”Seitsemän tähden liikkeellä” on yhtymäkohta kahden vuosikymmenen takaisiin aatteellisiin pohdintoihini ja toimintaani.

Liikkeen logo koostuu Otavan tähtikuviosta ja Pohjantähdestä. Otavan avulla Pohjantähden voi pohjoiselta tähtitaivaalta helposti löytää.

Kaksikymmentä vuotta sitten perustin Pohjantähti-opisto -nimisen kansanopiston antamaan kansainvälisyyskasvatusta ja Eurooppa-koulutusta.

Opiston nimi perustuu vuonna 1997 julkaisemaani teokseen ”Paneurooppa ja uusidealismi”, jossa esittelin Paneurooppa-liikkeen perustajan Richard Coudenhove-Kalergin poliittisia ja filosofisia ajatuksia. Hän kehotti ihmisiä palaamaan luontoon ja oppimaan taas suunnistamaan Pohjantähden avulla.

”Seitsemän tähden liike” perustettiin sen vuoksi, että häikäilemätön kaappausyritys on tuhonnut runsaat kaksi vuotta sitten perustamani Kansalaispuolueen nimen ja maineen.

Pyrimme edelleen pelastamaan Kansalaispuolueen. Jos tässä onnistuisimme ja ratkaisu saataisiin nopeasti, kävisimme ensi kevään vaaleihin sen puitteissa, mutta nimi olisi muutettava.

Jos puolue jäisi kaappareiden käsiin tai jos ratkaisu kovasti viivästyisi, keräisimme ”Seiska-liikkeelle” 5000 kannattajakorttia, veisimme sen puoluerekisteriin ja osallistuisimme vaaleihin sen puitteissa.

Viisi vuosikymmentä kestäneen poliittisen urani aikana en ole koskaan kohdannut sellaista epärehellisyyttä ja röyhkeyttä kuin tämän kaappausyrityksen yhteydessä.

Kansalaispuolueelle valittiin presidentinvaalien ajaksi väliaikainen johto, jonka piti väistyä siinä vaiheessa kun palaan eduskuntaan. Se ryhtyi kuitenkin sääntöjä ja yhdistyslakia rikkoen kaappaamaan puoluetta omaan määräysvaltaansa.

Ratkaiseva askel oli 20. helmikuuta pidetty puoluehallituksen kokous. Se järjestettiin tahallaan siten, että kaksi jäsentä, Sakari Linden ja allekirjoittanut, eivät päässeet paikalle. Pidimme kokousta laittomana ja vastustimme sen järjestämistä.

Kun epäilin, että kokouksessa erotettaisiin puolueen jäseniä ja otettaisiin uusia, varoitin kaikille jäsenille lähettämässäni kirjeessä, että laittoman kokouksen järjestäminen johtaisi moitekanteisiin ja vaatimukseen tehtyjen päätösten täytäntöönpanon keskeyttämisestä. Saman varoituksen esitin puheenjohtajalle vielä kokouspäivänä lähettämässäni sähköpostiviestissä.

Näistä varoituksista kaapparit eivät piitanneet. Kokouksessa erotettiin yksitoista jäsentä sillä perusteella, että he eivät olleet siihen mennessä maksaneet jäsenmaksua. Erottamiset olivat laittomia, sillä jäsenmaksun maksamiselle ei ollut asetettu määräaikaa eikä sitä ollut laskutettu.

Minua, puolisoani Vuokkoa ja Seppo Hauta-ahoa ei voitu tällä perusteella erottaa, kun jäsenmaksut oli maksettu. Vuokko yritettiin erottaa kiistämällä hänen jäsenyytensä, vaikka hän oli yksi perustajajäsenistä.

Kaikkiaan erotettiin tai yritettiin erottaa kaksitoista jäsentä eli kolmannes silloisista 36 jäsenestä.

Uusiksi jäseniksi kaapparit ottivat kahdeksan omaa tukijaansa.

Kun minua ja Hauta-ahoa ei voitu erottaa maksamattoman jäsenmaksun perusteella, tekaistiin syytöksiä taloudellisista väärinkäytöksistä. Tällaiseen röyhkeyteen yltävät yleensä vain ammattirikolliset.

Laittomilla erottamisilla ja ottamalla uusia jäseniä kaapparit varmistivat itselleen enemmistön vuosikokouksessa ja valituttivat itsensä puolueen johtoon ensi kevään vaaleihin saakka.

Kaappareiden toiminta on ollut järjetöntä.

Jos he olisivat toimineet yhdistyslakia, puolueen sääntöjä ja jäsendemokratiaa kunnioittaen, he olisivat tulleet valituiksi ensi keväänä Kansalaispuolueen edustajina eduskuntaan. Nyt he ovat tuhonneet puolueen ja sen myötä oman poliittisen tulevaisuutensa.

Surullista.

 

 

 

Paavo Väyrynen: ”Seitsemän tähden liike” on perustettu

Kansalaispuolueen sekava tilanne jatkuu. Patentti- ja rekisterihallituksessa ratkaisua ei valitettavasti saatu aikaan.

Näin ollen vasta oikeusprosesseissa selviää, voiko yhdistyksen jäsenten pieni vähemmistö yhdistyslakia ja sääntöjä rikkomalla kaapata sen omaan määräysvaltaansa. Uskon, että oikeus lopulta voittaa, mutta ratkaisujen saamiseen saattaa mennä pitkä aika.

Kaappausyrityksen vuoksi puolue on ollut ja tulee vielä pitkään olemaan toimintakyvytön. Tämä on yksin kaappareiden syytä. Heitä varoitettiin ennakkoon siitä, että laittomuudet johtavat oikeustoimiin. Näistä varoituksista he eivät piitanneet.

Turvatakseni sen, että voin johtaa kannattajani voitokkaaseen vaalitaisteluun ensi kevään eduskuntavaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa, olen yhdessä tukijoitteni kanssa perustanut tänään ”Seitsemän tähden liike” –nimisen yhdistyksen, jonka puitteissa voimme tarvittaessa osallistua ensi kevään vaaleihin. ”Seiska” –liikkeellä on täsmälleen samanlaiset säännöt kuin Kansalaispuolueella, joten se voitaneen rekisteröidä nopeasti.

Yhdistyksen nimen valintaan vaikutti se, että Italiassa on toiminut osittain samankaltainen ”Viiden tähden liike”. Euroopan parlamentissa minulla oli läheinen yhteistyö heidän kanssaan. Perustin yhdessä Viiden tähden liikkeen edustajien kanssa kontaktiryhmän ”Vapaus valita”, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on tehdä jäsenyys euroalueessa vapaaehtoiseksi. Siitä pitäisi voida erota, eikä siihen olisi velvoitetta liittyä. Kontaktiryhmä vastustaa muutoinkin ylikansallista yhdentymistä.

”Seitsemän tähden liikkeen” tunnuskuvana on pohjoisen tähtitaivaan Otavan tähtikuvio, jota on usein käytetty myös suomalaisuuden symbolina.

Pyrimme edelleen päättäväisesti siihen, että saamme palautetuksi Kansalaispuolueen sen jäsenten valtaenemmistön määräysvaltaan. Jos tämä viivästyy, ryhdymme varmistamaan osallistumisemme kevään vaaleihin keräämällä kannattajakortteja ”Seitsemän tähden liikkeen” merkitsemiseksi puoluerekisteriin.